Vuonna 2001 maailmankuulu sijoittaja Warren Buffett kertoi, että kaikkien amerikkalaisten pörssiyhtiöiden yhteenlaskettu markkina-arvo suhteessa maan bruttokansantuotteeseen on todennäköisesti yksittäisistä arvostusmittareista paras.
Tämän Buffett-indikaattoriksi nimetyn osakkeiden arvostuskertoimen ajatuksen on, että yritysten tuloskasvun ja siten myös markkina-arvojen tulisi seurata jollakin tasolla maan kokonaistalouden tuotantoa.
Suhdeluvussa Wilshire 5000 -kokonaismarkkinaindeksi tai yksinkertaisemmin Wilshire 5000 on markkina-arvolla painotettu indeksi kaikkien Yhdysvalloissa aktiivisesti kaupankäynnin kohteena olevien amerikkalaisten osakkeiden markkina-arvosta. Tämä indeksi suhteutetaan Buffett-indikaattorissa maan bruttokansantuotteeseen ja luku ilmoitetaan prosentteina.
Tällä hetkellä indikaattorin arvo on ennätyslukemissa – ja selvästi.
Buffett-indikaattorin arvo on noussut jo 209 prosenttiin. Edellinen ennätys on elokuulta 2021, jolloin arvostuskertoimen lukema oli 200 prosenttia.
Arvostuskertoimessa kaksi ongelmaa
Buffett-indikaattorissakin on kuitenkin puutteensa. Mittarin bruttokansantuote ei ota huomioon yritysten arvonlisäyksiä Yhdysvaltojen ulkopuolella, vaikka amerikkalaisyhtiöiden markkina-arvoihin ne tietysti vaikuttavat.
Morgan Stanleyn sijoitustutkimuksen johtaja Michael Mauboussin kiinnittää huomiota Buffett-indikaattorin ongelmiin. Hän löytää arvostuskertoimesta kaksi ongelmaa, joista toinen on edellä mainittu kansainvälisten yritysten ulkomaan myynnin puuttuminen.
”Ensimmäinen virhe on, että Yhdysvaltain yritykset saavat nykyään enemmän myyntiään Yhdysvaltojen ulkopuolelta kuin menneinä vuosikymmeninä. BKT ei sisällä näitä myyntejä. Tämä tarkoittaa, että kertoimen osoittaja, markkina-arvo, heijastaa laajempaa markkina-aluetta kuin mitä nimittäjä, BKT, kattaa”, Mauboussin kertoo sijoitussivusto Markets Insiderille.
Yritysten ulkomailla tapahtuvan myynnin puuttuminen on merkittävä puute, sillä noin 40 prosenttia S&P 500 -indeksin yritysten tuloista tulee kansainvälisiltä markkinoilta. Jos nämä tulot sisällytettäisiin Yhdysvaltain bruttokansantuotteeseen, Buffett-indikaattori ei välkyttäisi varoitusvaloja samalla tavalla kuin nyt.
Mauboussin mukaan toinen arvostuskertoimen ongelma liittyy siihen, että USA:n talous on nykyään hyvin erilainen kuin aiempina aikakausina.
Tämä johtuu siitä, että bruttokansantuote ei mittaa tarkasti tuotteiden ja palveluiden laatua eikä uusien tuotteiden ja palveluiden arvoa.
”Digitalisaation nousu tekee mittaamisesta nykyään haastavampaa kuin ennen,” Mauboussin sanoi.
Johtopäätös näistä Buffett-indikaattorin puutteista luonnollisesti on, että sijoittajan kannattaa olla varovainen tulkinnoissaan.
Markets Insider muistuttaa myös, ettei edes Buffett itse pidä hänen nimeään kantavaa osakemarkkinoiden arviointimittaria kaiken kattavana keinona määrittää, milloin on hyvä sijoittaa tai myydä osakkeita.
Kun häneltä kysyttiin vuoden 2017 Berkshire Hathawayn osakkeenomistajien kokouksessa hänen näkemyksiään arvostusmittareista, kuten Buffett-indikaattorista, hän vastasi näin:
”Jokaisella numerolla on jonkin verran merkitystä. Se merkitsee joskus enemmän kuin toisinaan. … Ja molemmat mainitsemanne asiat saavat paljon huomiota. Ei ole niin, etteivätkö ne olisi tärkeitä. … Ne voivat olla erittäin tärkeitä. Joskus ne voivat olla lähes täysin merkityksettömiä. Se ei ole aivan niin yksinkertaista kuin käyttää yhtä tai kahta kaavaa ja sitten sanoa, että markkinat ovat ali- tai yliarvostetut.”
Buffett-indikaattori ei ole ainoa korkeasta arvostustasosta varoittava mittari
Kuitenkin myös monet muut arvostuskertoimet kielivät siitä, että jenkkiosakkeet eivät todellakaan ole enää alelaarissa.
Yksi amerikkalaisosakkeiden korkeasta osakkeiden arvostustasosta kertova mittari on riskipreemio, muistuttaa SalkunRakentajan analyytikko Henri Huovinen artikkelissaan.
Osakemarkkinan riskipreemio on ylituotto, jonka sijoittajat odottavat saavansa osakeriskin kantamisesta verrattuna riskittömään sijoitukseen, kuten valtionlainan tuottoon.
Poikkeuksellisen matala osakemarkkinan riskipreemio voi viitata kuplaan – sijoittajat ovat valmiita allokoimaan varoja osakemarkkinoille, vaikka tuotto-odotus olisi matala suhteessa riskittömään vaihtoehtoon.
Huovisen mukaan S&P 500 -indeksin riskipreemio on kapein 20 vuoteen, joskin yhä selvästi plusmerkkinen.
”Tulostuotto on analyytikoiden seuraavan 12 kuukauden konsensusennusteiden perusteella 4,4 prosenttia ja Yhdysvaltain 10-vuotisen valtionlainan reaalituotto on 1,9 prosenttia. Riskipreemio on 2,5 prosenttia.”
Kuplan kriteerit eivät täyty riskipreemion perusteella. Silti kapea riskipreemio indikoi Huovisen mukaan, että osakkeiden tuotto-odotus on keskimääräistä matalampi suhteessa riskittömään korkoon.
