Entisen ammattisijoittajan 10 vinkkiä henkilökohtaisen varallisuuden kasvattamiseen

Henkilökohtaisen talouden hallinta on keskeinen taito, joka vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Tässä artikkelissa esittelemme kymmenen tehokasta ja käytännöllistä entisen ammattisijoittajan vinkkiä, jotka auttavat oman talouden suunnittelussa ja hallinnassa sekä varallisuuden kasvattamisessa.

Nämä vinkit sopivat erilaisiin elämäntilanteisiin ja tulotasoihin ja tarjoavat konkreettisia toimenpiteitä, joita kuka tahansa voi alkaa toteuttaa heti. Jokainen vinkki on helppo ymmärtää ja niiden soveltaminen omaan varallisuuteen on yksinkertaista.

Taloudellinen vakaus ei ole vain varakkaiden etuoikeus, vaan oikeilla työkaluilla ja tiedoilla jokainen voi parantaa taloudellista asemaansa. Näitä 10 vinkkiä seuraamalla jokaiselle eurolle voidaan antaa työ, kuten kuuluu myös sijoittaja Warren Buffettin ohje oman talouden hallintaan.

Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot

Sijoitusguru Warren Buffett on korostanut sitä, ettei tilille saapuvasta rahasta yhdenkään euron pitäisi seistä joutilaana. Oli tulotaso millainen tahansa, jokaiselle eurolle tulisi antaa työーkohde, johon euro käytetään.

Koska jokaisen henkilökohtainen talous on erilainen, samat säännöt eivät päde jokaiselle. On tärkeää tutkia omia tuloja ja menoja kriittisellä silmällä ja selvittää, mihin eurot tällä hetkellä menevät ja miten tilille saapuvaa rahaa voi optimoida tekemään töitä paremmin. 

Entisen ammattisijoittaja Pieter Slegersin neuvot sopivat lähes jokaiselle tulotasosta riippumatta.

1. 50-30-20 -sääntö

50-30-20-sääntö sisältää verojen jälkeisten tulojen jakamisen kolmeen menoluokkaan: 50  prosenttia menee tarpeisiin, 30 prosenttia haluihin ja 20 prosenttia säästöihin. Yhdysvaltain senaattori Elizabeth Warren suosi 50-20-30 budjettisääntöä kirjassaan All Your Worth: The Ultimate Lifetime Money Plan.

Tämä sääntö auttaa tasapainottamaan elämää ja turvaamaan taloudellista tulevaisuutta. Se tarjoaa joustavan kehyksen henkilökohtaiselle taloudenhallinnalle, mikä mahdollistaa sekä nykyhetkestä nauttimisen että tulevaisuuteen varautumisen.

On tärkeää huomata, että prosenttiosuudet ovat ohjeellisia ja niitä voi mukauttaa omaan tilanteeseen sopiviksi. Esimerkiksi korkean elinkustannusten alueilla asuvat saattavat joutua käyttämään enemmän kuin 50 prosenttia tarpeellisiin kuluihin.

2. Kuusinkertainen hätävara

Kuusinkertainen hätävara-sääntö suosittelee säästämään kuuden kuukauden elinkustannuksia vastaavan summan odottamattomia menoja varten. 

Jos esimerkiksi kuukausittaiset elinkustannukset ovat 2000 euroa, tavoite olisi säästää 12 000 euron hätärahasto esimerkiksi omalle säästötilille. Tämä puskuri antaa taloudellista turvaa yllättävissä tilanteissa, kuten työttömyyden tai sairastumisen kohdatessa.

Hätävararahaston säästöt voi laittaa esimerkiksi korkeakorkoiselle säästötilille. Säästämisen voi aloittaa hiljalleen esimerkiksi laittamalla säästötilille 50 euroa viikossa tai kuukaudessa.

3. 100 – ikä -sääntö

100 – ikä -sääntö on sijoitusstrategia, jossa henkilön ikä vähennetään luvusta 100 osakkeiden prosenttiosuuden määrittämiseen sijoitussalkussa. 

Esimerkiksi 30-vuotiaan sijoittajan salkusta 70 prosenttia olisi osakkeissa (100 – 30 = 70). Tämä sääntö ohjaa siirtymään vähitellen turvallisempiin omaisuuseriin iän karttuessa, tasapainottaen riskiä ja tuottopotentiaalia.

Sääntö perustuu siihen, että mitä nuorempi sijoittaja on, sen enemmän hänellä on varaa ottaa riskejä. Iän karttuessa riskien ottaminen ei kuitenkaan ole enää yhtä suositeltavaa.

Tämä sääntö on kuitenkin nykyään monen ammattisijoittajan mielestä jo vanha, sillä ihmiset elävät pidempään. Esimerkiksi Investopedian mukaan sääntöä saatettaisiin muokata niin, että ikää nostetaan 10-20:lla vuodella.

Modernimpi versio säännöstä voisi olla esimerkiksi ”110 – ikä” tai jopa ”120 – ikä”. Tämä tarkoittaisi, että 30-vuotias sijoittaja voisi pitää 80-90 prosenttia salkustaan osakkeissa.

4. 72:n sääntö

72:n sääntö on nopea tapa arvioida, kuinka nopeasti sijoitettu raha kaksinkertaistuu. 

Kaava on yksinkertainen: 72 jaettuna vuotuisella tuottoprosentilla. 

Esimerkiksi 7 prosentin vuotuisella tuotolla sijoitus kaksinkertaistuisi noin 10,3 vuodessa (72 / 7 = 10,3). Tämä sääntö auttaa ymmärtämään korkoa korolle -ilmiön voimaa.

Käytännössä 72:n sääntö on hyödyllinen erilaisissa taloudellisissa tilanteissa. Sijoittajat voivat käyttää sitä esimerkiksi osakkeiden, joukkovelkakirjalainojen tai säästötilien kasvun arvioimiseen, mikä mahdollistaa paremman pitkän aikavälin taloussuunnittelun. 

Se toimii myös työkaluna inflaation vaikutuksen ymmärtämisessä ostovoimaan verrattuna. Se osoittaa sen, kuinka kauan kestää, että raha menettää puolet arvostaan ​​hintojen nousun vuoksi. 

Lisäksi sääntö on hyödyllinen arvioitaessa velan koron korkoja, mikä antaa lainanottajille selkeämmän kuvan siitä, kuinka nopeasti heidän velkansa voi kasvaa, jos sitä ei hoideta kunnolla.

5. 10-5-3 -sääntö

10-5-3 -sääntö tarjoaa yleiskatsauksen odotettavissa oleviin tuottoihin eri sijoitusluokissa. Niihin kuuluvat 10 prosenttia osakkeilta pitkällä aikavälillä, 5 prosenttia joukkovelkakirjoilta ja 3 prosenttia säästötileiltä.

Tämä sääntö auttaa asettamaan realistisia odotuksia sijoitustuotoille ja ymmärtämään riskin ja tuoton suhdetta eri omaisuusluokissa.

Mielenkiintoinen fakta: 10-5-3 -sääntöä voidaan käyttää myös talouden ja sijoittamisen ulkopuolella. Se on esimerkiksi hyvä apu asiakaspalvelussa, kertoo Forbes.

6. Maksa ensin itsellesi

”Maksa ensin itsellesi” -periaate kehottaa priorisoimaan säästämistä siirtämällä osa palkasta välittömästi säästöön tai sijoituksiin heti palkanmaksun yhteydessä. 

Tämä strategia auttaa rakentamaan säästämisestä automaattisen tavan ja varmistaa, että taloudelliset tavoitteet tulevat huomioiduiksi ennen muita menoja.

Maksa ensin itsellesi -budjetointimenetelmä vaatii alhaisempaa ylläpitoa muihin tapoihin verrattuna, toisin kuin esimerkiksi nollaperusteinen budjetointi. Se ei vaadi luokittelemaan kaikkia kuluja tai pitämään yksityiskohtaista kirjaa kuluista.

Se voi myös auttaa keskittymään kokonaisuuteen ja vähentämään impulsiivisia ostoksia. Kun ihmiset säästävät ensin, heillä on vähemmän rahaa käytettäväksi ja he käyttävät yleensä loput asioihin, joita he tarvitsevat tai arvostavat.

7. 25X-sääntö

25X-sääntö auttaa laskemaan eläkesäästötavoitteen kertomalla vuotuiset menot 25:llä. Jos esimerkiksi arvioit tarvitsevasi 40 000 euroa vuodessa eläkkeellä, tavoitteesi olisi säästää 1 000 000 euroa (40 000 x 25). Tämä sääntö perustuu 4 prosentin nostostrategiaan, jota on yleisesti pidetty kestävänä eläkevarojen käyttötapana.

8. Eläkesäästämisen virstanpylväät

Eläkesäästämisessä on hyödyllistä asettaa tavoitteita eri ikävaiheisiin. Esimerkiksi 30-vuotiaana säästössä tulisi olla yhden vuosipalkan verran, eli vuosipalkan ollessa 50 000 euroa, säästössä tulisi olla 50 000 euroa.

35-vuotiaana säästössä tulisi olla kahden vuosipalkan verran, 40-vuotiaana kolmen vuosipalkan verran ja niin edelleen. 

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi voi harkita säästöosuuden kasvattamista, lisätulojen hankkimista tai eläkkeelle siirtymisen lykkäämistä.

9. 24 tunnin odotussääntö

24 tunnin odotussääntö kehottaa odottamaan vuorokauden ennen merkittävien ostosten tekemistä. Tämä strategia auttaa välttämään impulsiivisia ostoksia ja antaa aikaa harkita hankinnan todellista tarvetta. Usein odotusajan jälkeen huomaa, ettei ostos olekaan välttämätön tai löytää edullisemman vaihtoehdon.

10. 70:n sääntö

70:n sääntö havainnollistaa inflaation vaikutusta rahan arvoon ajan myötä. 

Jakamalla luvun 70 vuotuisella inflaatioprosentilla saadaan arvio siitä, kuinka monessa vuodessa rahan ostovoima puolittuu. 

Esimerkiksi 2 prosentin inflaatiolla rahan arvo puolittuu noin 35 vuodessa (70 / 2 = 35). Tämä sääntö korostaa pitkäaikaisen sijoittamisen ja inflaatiosuojattujen säästöjen tärkeyttä.