Yhdysvaltain 30 vuoden valtionlainan korko nousi elokuun lopulla yli viiteen prosenttiin, korkeimmalle 19 vuoteen. Saksan kymmenvuotinen korko kohosi lähelle 3,25 prosenttia ja Japanin vastaava lähestyi kolmea prosenttia ensimmäistä kertaa sitten 1990-luvun puolivälin.
Pandemian jälkeen alkanut valtionlainamarkkinoiden uudelleenhinnoittelu on siis jatkunut vuonna 2026.
BlackRockin tutkimusyksikkö BlackRock Investment Institute arvioi tuoreessa katsauksessaan, että taustalla vaikuttaa talousympäristö, jossa kilpailu pääomasta ja reaalisista resursseista on kiristynyt.
Sijoittajalle muutos näkyy ennen kaikkea juoksevana tuottona. Yli 80 prosenttia maailman joukkolainamarkkinoista tarjoaa nyt yli neljän prosentin korkotuottoa, eli tuottoa on saatavilla ilman että salkkua täytyy venyttää pitkiin juoksuaikoihin tai heikompiin luottoluokkiin.
Instituutin oman strategisen mallisalkun keskimääräinen korkotuotto on noussut 5,6 prosenttiin, kun se vuonna 2021 oli 2,3 ja vuonna 2019 3,6 prosenttia.
Yli neljän prosentin tuottoa maksavien lainojen osuus salkussa on samalla noussut kahdesta prosentista 91 prosenttiin.
Vanhoille omistajille korkotason nousu on ollut kallis prosessi. Bloombergin aineiston mukaan kehittyneiden maiden pitkät valtionlainat ovat menettäneet juoksuajasta riippuen noin 30–40 prosenttia arvostaan vuoden 2021 alusta, eikä tappioita ole kurottu umpeen.
Yhdysvaltain kymmenen ja 30 vuoden korot ovat samassa ajassa nousseet yli 350 korkopistettä, noin 4,7 ja 5,3 prosenttiin.
Tekoälyinvestoinnit kilpailevat samasta pääomasta
Pääoman kysyntä lähti kasvuun pandemian aikaisesta finanssipoliittisesta elvytyksestä, ja tekoälyinfrastruktuurin rakentaminen on kiihdyttänyt sitä edelleen. BlackRock Investment Institute kuvaa investointibuumia historian nopeimmaksi pääomamenojen sykliksi.
Arviot investointien mittaluokasta ovat nousseet puolen vuoden aikana noin 30 prosenttia. Tekoälyinfrastruktuuriin kytkeytyvä rahoitus vastaa nykyisin noin 14 prosenttia investointitason yrityslainojen liikkeeseenlaskusta.
Samaan aikaan geopolitiikka syö resursseja. Pitkittynyt Lähi-idän konflikti on nostanut energian hintaa ja häirinnyt toimitusketjuja, mikä pitää inflaatiopaineet sitkeinä.
Yhdysvalloissa hintaa nostaa myös epävarmuus siitä, miten keskuspankki uuden pääjohtajan Kevin Warshin johdolla reagoi talouden käänteisiin. Instituutin mukaan tämä on kasvattanut sitä lisäkorvausta, jota sijoittajat vaativat pitkien lainojen omistamisesta.
Velanotto, tekoälyinvestoinnit ja resurssien niukkuus vievät kaikki samaan suuntaan. Korkotaso pysyy rakenteellisesti korkeampana kuin finanssikriisin jälkeisenä aikana, ja se korostaa korkoriskin merkitystä eli sitä, kuinka herkästi lainan arvo reagoi korkojen liikkeisiin.
Hajautushyöty ei toimi kuten ennen
Joukkolainojen rooli salkussa on muuttunut. Pitkät valtionlainat eivät enää vaimenna osakemarkkinan laskuja yhtä luotettavasti kuin finanssikriisin jälkeisellä vuosikymmenellä.
LSEG:n aineiston mukaan yhdysvaltalaisten osakkeiden ja Yhdysvaltain kymmenvuotisen valtionlainan päivätuotot ovat viiden viime vuoden aikana liikkuneet lievästi samaan suuntaan, korrelaation ollessa seitsemän prosenttia. Pandemiaa edeltäneellä vuosikymmenellä korrelaatio oli -43 prosenttia, eli lainat nousivat tyypillisesti silloin, kun osakkeet laskivat.
Selitys löytyy inflaation luonteesta.
Kun hintapaineet pysyivät 1990-luvulta finanssikriisin jälkeiseen aikaan maltillisina, keskuspankit pystyivät laskemaan ohjauskorkoa kasvun hyytyessä, ja lainojen hinnat nousivat osakkeiden laskiessa.
Nyt inflaatiosokit tulevat tarjonnan puolelta. Sitkeä inflaatio kaventaa keskuspankkien liikkumavaraa, ja rakenteelliset tekijät pitävät pitkät korot koholla silloinkin, kun kasvu yskii.
Juuri tästä syystä valikoivuus korostuu. Korkeampi tuotto ei kaikissa lainoissa tarkoita samaa korvausta otetusta riskistä, ja koron, luottoriskin ja likviditeetin hinnoittelu elää eri suuntiin markkinan eri osissa.
Lyhyt korkopää tarjoaa enemmän tuottoa suhteessa riskiin
BlackRock Investment Institute suosii lyhyitä ja keskipitkiä valtionlainoja, joissa korkotuotto suhteessa korkoriskiin on selvästi parempi kuin pitkissä lainoissa. Laajoihin yrityslainaindekseihin ja pitkiin valtionlainoihin instituutti suhtautuu varauksellisesti.
Pitkien lainojen korkoihin instituutti näkee vielä nousuvaraa, jos julkisen talouden kestävyys herättää sijoittajissa lisää epäilyjä. Investointitason ja korkeariskisten yrityslainojen riskilisät ovat pysyneet suhteellisen kapeina, eli lisäriskistä maksettava korvaus on ohut.
Kuuden ja kahdentoista kuukauden näkymässä instituutti pitää houkuttelevimpina lyhyitä ja keskipitkiä valtionlainoja, kehittyvien markkinoiden paikallisen valuutan velkakirjoja sekä eurooppalaisia yrityslainoja korkeariskisessä segmentissä. Yksityisillä markkinoilla se painottaa tuottoa maksavia kohteita, kuten infrastruktuuria, kasvukohteiden sijaan.
Pohjoismaisen sijoittajan näkökulmasta muutos laajentaa keinovalikoimaa, arvioi instituutin Pohjoismaiden ja Alankomaiden pääsijoitusstrategi Roelof Salomons.
”Monet pohjoismaiset sijoittajat ovat tottuneet hakemaan tuottoja osakkeista. Nykyinen markkinaympäristö tarjoaa aiempaa laajemman työkalupakin. Kun korot ovat korkeammalla ja mahdollisuuksia juoksevaan tuottoon on jälleen tarjolla eri omaisuusluokissa, sijoittajilla on mahdollisuus hajauttaa tuoton lähteitä, rakentaa tasapainoisempia salkkuja ja luoda vakaampi tulovirta epävarmassa ympäristössä.”
Tuottoa etsitään yhä useammin myös korkomarkkinoiden ulkopuolelta. Osakesalkun rinnalla käytetyt optiostrategiat voivat instituutin mukaan tuoda juoksevaa tuottoa ilman, että salkkua täytyy painottaa perinteisiin osinkosektoreihin kuten päivittäistavaroihin ja yhdyskuntapalveluihin.
Optioiden hinnoittelema tuleva heilunta on lyhyissä sopimuksissa pysynyt suunnilleen pandemiaa edeltäneellä tasolla, mutta pidemmissä se on asettunut aiempaa korkeammalle. Korkeampi hinnoiteltu heilunta kasvattaa optioiden myynnistä saatavaa tuottoa, joskaan tällaiset strategiat eivät sovi kaikille sijoittajille.
