Sijoittaminen ei ole riskitöntä. Tästä itsestäänselvyydestä, joka on jo melkein kulunut latteus, moni suomalainen rahastosäästäjä on viime aikoina saanut kouriintuntuvan opetuksen. Lukuisat suomalaiset asuntorahastot kun ovat jäädyttäneet rahastojen lunastukset asuntomarkkinoiden vaikean tilanteen vuoksi.
Sijoittamisen riskisyydestä huolimatta sitä ei pidä sekoittaa vedonlyöntiin tai uhkapelaamiseen.
Vedonlyönnin lopputulos on usein ”binäärinen”. Se viittaa tilanteeseen, jossa on vain kaksi mahdollista lopputulosta. Esimerkiksi veto on joko voittava tai häviävä ilman mahdollisuutta tasapeliin.
Vedonlyöjä riskeeraa varojaan epävarmaan tapahtumaan ilman odotusta tuotosta voiton mahdollisuuden lisäksi. Todennäköisyydet ovat tyypillisesti vedonlyöjää vastaan, mikä johtaa negatiiviseen odotettuun tuottoon ajan myötä. Kasinot ja vedonlyöntiyritykset luottavat tähän matemaattiseen etuun varmistaakseen kannattavuutensa.
Uhkapeli tuoton odotusarvo on matemaattisesti negatiivinen. Pelien rakenne, kuten kasinon talon etu (”house edge”) tai vedonvälittäjän marginaali, varmistaa, että pitkän aikavälin voitot ovat tilastollisesti järjestäjän puolella.
Lisäksi uhkapelaaminen perustuu riippumattomiin, satunnaisiin tapahtumiin, joissa menneillä tuloksilla ei ole vaikutusta tuleviin. Tämä tekee voittojen ennustamisesta mahdotonta ja jättää osallistujat alttiiksi täysin satunnaisille lopputuloksille, joissa todennäköisyydet suosivat järjestelmää.
Sijoittamisessa sen sijaan ennustaminen on hyvin vaikeaa, mutta ei mahdotonta.
Vaikka riski on edelleen läsnä, sijoitukset perustuvat tutkimukseen, analyysiin ja pitkän aikavälin näkökulmaan. Viimeisen vuosisadan aikana osake- ja joukkovelkakirjasijoitukset ovat johdonmukaisesti tuottaneet positiivisia tuottoja.
Toisin kuin vedonlyönnissä, sekä sijoittajat että arvopaperien liikkeeseenlaskijat voivat hyötyä tästä järjestelystä.
Sijoittaminen ei ole nollasummapeliä
Nollasummapeli on peliteorian käsite, joka viittaa tilanteeseen, jossa yhden osapuolen saama voitto on tarkalleen yhtä suuri kuin toisen osapuolen häviö. Toisin sanoen nollasummapelissä se mikä on toiselle pelaajalle plussaa, on toiselle pelaajalle miinusta, joten summaksi tulee nolla.
Sijoittaminen ei ole nollasummapeliä, vaikka sellaisiakin väitteitä on esitetty.
Kaikessa kaupassa erilaiset intressit löytävät toisensa. Asuntokaupassa pientä kaksiota kauppaava perhe haluaa myydä asunnon päästäkseen tilavampaan asuntoon. Vasta eronnut sinkkumies puolestaan haluaa pienen asunnon. Kun perhe myy asunnon sinkkumiehelle, kaupan molemmat osapuolet hyötyvät.
Kyse on siis siitä, että omistus siirtyy sille, jonka tarpeisiin kaupan kohde paremmin sopii.
Sama pätee osakekauppaankin. On lukuisia syitä, miksi ostajien ja myyjien intressit ovat erilaisia. Näissä tapauksissa osakekauppa hyödyttää molempia osapuolia.
Toisin kuin nollasummapelissä, sijoittamisessa vastapuolen ei tarvitse hävitä, jotta toinen voittaisi rahaa. Sijoittamisen perustana on yritysten kyky tuottaa voittoa ja kasvaa pitkällä aikavälillä. Kun yritykset menestyvät ja kasvavat, ne luovat uutta arvoa, joka hyödyttää kaikkia osakkeenomistajia. Tämä tarkoittaa siis sitä, että sijoittajat voivat saada tuottoa sijoituksilleen ilman, että joku muu menettää vastaavan summan.
Vaikka sijoittaminen ei ole nollasummapeliä, siihen tietysti liittyy silti riskejä – joissakin tapauksissa paljonkin.
Aikajänteet ja omistajuus
Vedonlyönti on luonteeltaan lyhytaikaista. Kun tapahtuma päättyy, voiton mahdollisuus loppuu. Omistajuutta ei ole mukana; pelaaja lyö vain vetoa lopputuloksesta.
Jos unohdetaan päiväkauppa ja treidaaminen, sijoittaja toimii puolestaan paljon pidemmällä aikavälillä. Kun sijoittaja ostaa osakkeita, hänestä tulee yrityksen osaomistaja. Tämä omistajuus voi kestää määräämättömän ajan, mikä mahdollistaa hyötymisen yrityksen kasvusta ja menestyksestä ajan mittaan.
Myös päätöksentekoprosessi vedonlyönnissä ja sijoittamisessa eroaa merkittävästi.
Vedonlyönti perustuu usein tunteisiin, vaistoihin tai pinnalliseen tietoon. Vaikka jotkut väittävät, että urheiluvedonlyönti vaatii taitoa, lopputulos määräytyy silti suurelta osin sattuman ja vedonlyöjän hallinnan ulkopuolella olevien tekijöiden perusteella.
Suomessakin on toki vedonlyönnin ammattilaisia, jotka kykenevät elättämään itsensä vedonlyönnillä. Heitä on kuitenkin huomattavan vähän verrattuna sijoittamalla itsensä elättäviin kansalaisiin.
Sijoituspäätökset sen sijaan perustuvat parhaimmillaan perusteelliseen tutkimukseen, taloudelliseen analyysiin ja markkinadynamiikan syvälliseen ymmärtämiseen. Sijoittajat ottavat huomioon tekijöitä kuten yrityksen taloudellinen terveys, kasvunäkymät ja laajemmat taloudelliset olosuhteet.
Tämän analyyttisen lähestymistavan tavoitteena on minimoida riski ja maksimoida tuottopotentiaali.
Hajauttaminen ja riskienhallinta
Vedonlyöjä asettaa tyypillisesti koko panoksesi yhdelle lopputulokselle. Jos hän häviää, hän menettää koko asetetun panoksen. Sijoittaminen sen sijaan mahdollistaa hajauttamisen, joka on keskeinen strategia riskien hallinnassa.
Hajauttamalla sijoituksia eri omaisuuslajeihin, sektoreille ja jopa maantieteellisille alueille sijoittajat voivat lieventää yksittäisen sijoituksen huonon tuoton vaikutusta.
Epäsystemaattinen riski, eli yksittäisiin yrityksiin, toimialoihin tai maantieteellisiin alueisiin liittyvä riski, voidaan käytännössä poistaa lähes kokonaan tehokkaalla hajautuksella. Vaikka systemaattista riskiä – eli markkinariskiä – ei voi täysin poistaa, hajautettu salkku minimoi tappioiden vaikutuksen yksittäisten sijoituskohteiden epäonnistumisten osalta. Tämä auttaa sijoittajaa ylläpitämään vakaampaa tuottoprofiilia myös markkinahäiriöiden aikana.
Kaikkien omaisuuserien tuotot eivät korreloi täydellisesti keskenään. Esimerkiksi osakkeiden ja joukkovelkakirjojen tuotot voivat liikkua eri suuntiin markkinatilanteen mukaan. Hyödyntämällä matalasti korreloivia tai negatiivisesti korreloivia omaisuusluokkia sijoittaja voi tasapainottaa salkkunsa volatiliteettia. Tämä parantaa riskikorjattua tuottoa.
Modernin portfolioteorian mukaan hajautettu salkku voi saavuttaa tehokkaan rintaman, jossa tietyllä riskitasolla saavutetaan korkein mahdollinen odotettu tuotto. Tämä tarkoittaa, että hajauttamisen avulla sijoittaja voi maksimoida salkun tuottopotentiaalin suhteessa hyväksymäänsä riskiin.
Toisaalta vuonna 2023 kuollut Charlie Munger, Warren Buffettin pitkäaikainen liikekumppani Berkshire Hathawayn -sijoitusyhtiössä, on toistuvasti huomauttanut, että riski ei tarkoita markkinahintojen volatiliteettia, kuten moderni rahoitusteoria usein väittää. Hänen mukaansa todellinen riski sijoittajalle on pääoman pysyvä menettäminen. Volatiliteetti tarjoaa pikemminkin mahdollisuuksia pitkäjänteiselle sijoittajalle.
Munger korostaa, että jokaisen sijoituspäätöksen tulee perustua epäsymmetriaan riskin ja tuoton välillä. Sijoitukseen liittyvän riskin tulisi olla selvästi pienempi kuin potentiaalinen tuotto. Tämä lähestymistapa liittyy hänen ja Buffettin usein mainitsemaan ”turvamarginaalin” periaatteeseen.
Vaikka hajautusta pidetään yleisesti tärkeänä riskienhallinnan työkaluna, Munger ei suosinut laajaa hajauttamista. Hänen mukaansa ”ylimitoitettu hajautus” voi heikentää sijoittajan keskittymistä korkealaatuisiin kohteisiin.
Mungerin tavoitteena oli keskitetty sijoitussalkku, jossa sijoitukset kohdistetaan harvoihin, mutta erittäin hyvin ymmärrettyihin kohteisiin. Hän on usein varoittanut monimutkaisista sijoitusstrategioista, jotka voivat lisätä riskejä. Hän suosittelee yksinkertaista ja rationaalista lähestymistapaa sijoituskohteiden valintaan.
Erot sääntelyssä
Sijoittamisella on tietysti myös laajempi, yhteiskunnallinen hyöty.
Sijoittaminen mahdollistaa pääoman tehokkaan allokoinnin eli kohdentumisen taloudessa. Kun sijoittajat ostavat osakkeita, he tarjoavat yrityksille pääomaa, jota voidaan käyttää tutkimukseen, kehitykseen, laajentumiseen ja työpaikkojen luomiseen. Tämä puolestaan edistää talouskasvua ja innovaatioita, mikä hyödyttää koko yhteiskuntaa.
Suomessa toki Veikkauksen uhkapelien tuotot menevät valtiolle ja sitä kautta yhteiseen kassaan. Kuitenkin näiden varojen jakaminen on mielivaltaista ja poliittisista voimasuhteista riippuvaa. Sijoittajan varat menevät sen sijaan juuri siihen tarkoitukseen, johon sijoittaja on niiden tarkoittanutkin niiden menevän.
Vedonlyöntiä ja sijoittamista koskevat sääntelykehykset eroavat myös merkittävästi. Vedonlyöntiä säännellään usein tiukasti petosten ja riippuvuuden ehkäisemiseksi, ja mainontaa ja saatavuutta rajoitetaan.
Vaikka sijoittamistakin säännellään, yleensä kansalaisia kannustetaan sijoittamiseen keinona rakentaa henkilökohtaista varallisuutta ja tukea talouskasvua. Rahoitusmarkkinat ovat valvonnan alaisia oikeudenmukaisuuden ja läpinäkyvyyden varmistamiseksi, mutta osallistuminen on laajasti yleisön saatavilla.
Ehkä merkittävin ero vedonlyönnin ja sijoittamisen välillä on niiden pitkän aikavälin taloudellisissa vaikutuksissa.
Johdonmukainen vedonlyönti ajan mittaan johtaa todennäköisesti taloudellisiin tappioihin negatiivisen odotetun tuoton vuoksi. Sen sijaan korkoa korolle -vaikutuksen ansiosta jopa vaatimattomat, säännölliset sijoitukset voivat kasvaa merkittävästi ajan myötä.
