Yhdysvaltain dollari on ollut maailman ensisijainen reservivaluutta toisen maailmansodan päättymisestä lähtien.
Reservivaluutta on valuutta, jota keskuspankit ja muut rahoituslaitokset pitävät hallussaan suuria määriä kansainvälisiä maksuja, sijoituksia ja valuuttavarantoja varten.
Reservivaluutta toimii eräänlaisena ”luottovaluuttana”, jota käytetään kansainvälisessä kaupassa, velanhoidossa ja rahoitusjärjestelmän vakauden ylläpitämisessä. Reservivaluutta myös yksinkertaistaa maksujärjestelmiä, koska monet maat käyttävät sitä yhteisenä maksuvälineenä.
Dollarin valta-asema reservivaluuttana johtuu useista avaintekijöistä.
Ensinnäkin Yhdysvallat on perinteisesti ollut vahva suvereeni valtio, jota tukee vankka ja jatkuva talouskasvu. Toiseksi Yhdysvaltain hallituksen ja sen instituutioiden demokraattinen luonne herättää kansainvälisessä yhteisössä luottamusta sen kattavien rakenteiden vakauteen. Lisäksi maailman rahoitusjärjestelmässä on tietty hitaus, mikä tekee dollarikeskeisestä kansainvälisen rahoituksen rakenteesta vaikeasti muutettavan.
Yhdysvaltain dollarin asemaa ensisijaisena reservivaluuttana ei määrätty asetuksella, vaan se syntyi Yhdysvaltojen noustessa maailman suurimmaksi taloudeksi.
Taloustieteilijät viittaavat useisiin avaintekijöihin, jotka määrittävät valuutan käytön reservinä – niihin kuuluu USA:n talouden valtava koko, talouden merkitys kansainvälisessä kaupassa, rahoitusmarkkinoiden koko, syvyys ja avoimuus, valuutan vaihdettavuus, sen käyttö valuuttasidonnaisuutena ja kotimaiset makrotaloudelliset politiikat.
Dollarin asema reservivaluuttana tarjoaa merkittäviä etuja. Se vähentää valuuttakurssiriskiä sitä hallussaan pitäville maille, sillä niiden ei tarvitse vaihtaa valuuttaansa reservivaluutaksi käydäkseen kauppaa. Lisäksi suuri osa hyödykkeistä, kuten kulta ja öljy, hinnoitellaan dollareissa, mikä edelleen vahvistaa sen merkitystä maailmankaupassa.
Bretton Woods sinetöi dollarin aseman
Vuoden 1944 Bretton Woods -sopimus oli ratkaisevassa asemassa dollarin valta-aseman vakiinnuttamisessa. Se loi järjestelmän, jossa muut valuutat oli sidottu dollariin, joka puolestaan oli vaihdettavissa kultaan. Vaikka kultakanta päättyi vuonna 1971, dollarin asema reservivaluuttana on säilynyt Yhdysvaltain talouden jatkuvan vahvuuden ja dollarin laajan käytön ansiosta kansainvälisessä kaupassa ja rahoituksessa.
Huolimatta jonkinasteisesta laskusta viime vuosikymmeninä globalisaation ja muiden talouksien nousun vuoksi, Yhdysvaltain dollari pysyy keskeisenä kansainvälisessä rahoituksessa.
Vaikka on kohtuullista olettaa, että dollari saattaa vähitellen menettää osan ylivoimaisuudestaan, se todennäköisesti säilyy yhtenä hallitsevista valuutoista nähtävissä olevassa tulevaisuudessa.
Nordnetin analyytikko Roger Berntsen nostaa esiin yhden tärkeän tekijän dollarin vahvuuden takana – nimittäin teknologiasektorin.
”Teknologiasektori on ratkaiseva dollarin maailmanlaajuiselle hallitsevalle asemalle, sillä johtavat amerikkalaiset teknologiayritykset ajavat innovaatiota ja varmistavat dollarin kysynnän kansainvälisten transaktioiden ja investointien kautta”, Berntsen kertoo.
Lyhyellä aikavälillä Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen teknologiasota vahvistaa dollarin hallitsevaa asemaa lisäämällä riippuvuutta amerikkalaisesta teknologiasta ja dollarista turvasatamana.
Mikä on dollarin asema pitemmällä aikavälillä?
Pitkällä aikavälillä tilanne saattaa olla kuitenkin toinen.
”Kiinan panostus teknologiseen riippumattomuuteen ja globaalien teknologiamarkkinoiden pirstoutuminen voivat kuitenkin haastaa dollarin aseman. Kilpailun lopputulos määrittää, heikentyykö vai säilyykö dollarin asema maailman johtavana valuuttana yhä teknologiavetoisemmassa maailmassa”, analyytikko arvioi.
Siten Yhdysvaltojen kova linja Kiinaa kohtaan voi pehmentyä, jos teknologiasodan kustannukset ylittävät hyödyt, erityisesti jos tämä uhkaa Yhdysvaltojen taloudellista kilpailukykyä tai globaaleja liittoutumia.
Mikä tahansa lähestymistapa riippuu Berntsenin mukaan poliittisesta johtajuudesta ja kahden suurvallan välisen strategisen kilpailun dynamiikasta.
Analyytikon mukaan keskeinen kysymys on, voiko Donald Trumpin ilmeisen läheinen suhde Elon Muskiin vaikuttaa merkittävästi tähän vuorovaikutukseen.
”Jos Trump painottaisi Muskin globaalia verkostoa ja menestystä yhteistyön mallina, tämä voisi johtaa liiketoimintasuuntautuneempaan ulkopolitiikkaan, jota leimaavat pragmaattiset ratkaisut ideologisten vastakkainasettelujen sijaan”, analyytikko toteaa.
MAINOS
Maksimoi säästöjesi kasvu osakesäästötilillä
Osakesäästötili (OST) on verotehokas sijoitustili. Nordnetin osakesäästötili on Suomen suosituin. Ei avaus- tai säilytysmaksuja.
Lue lisää
Hyvä juttu jälleen kerran.
Mielenkiintoista että Kiinasta puhuttaessa USA:n haastajana ei juuri mainita Kiinan vakavia puutteita mm. Puuttuva oikeusvaltio demokratiasta puhumattakaan.
Muutama päivä sitten The Wall Street Journalin mukaan Kiinan presidentti oli vaientanut sikäläisen ekonomistin, kun oli epäillyt virallisia BKT-lukuja.
Diktatuurivaltioiden taloudellinen ylivoima maailmassa jo ajatuksenakin karmii.