Suomi jää häkellyttävästi naapurimaata jälkeen talouskasvussa. Ruotsalaispoliitikot ovat tehneet viisaita veropäätöksiä, arvioi Björn Wahlroos.
Viimeisen 15 vuoden aikana Ruotsin talouskasvu on ollut vahvempaa ja nopeampaa kuin Suomen, vaikka molemmat maat ovat kohdanneet samankaltaisia globaaleja haasteita.
Vuoden 2009 finanssikriisissä molemmat maat kokivat voimakkaan taloudellisen taantuman, mutta Suomen syöksy oli selvästi jyrkempi. Suomen bruttokansantuote supistui yli kahdeksan prosenttia, kun taas Ruotsin lasku oli hieman yli neljä prosenttia.
Vuosina 2011-2019 Suomi koki lievän taantuman vuosina 2012-2014, jolloin bruttokansantuote supistui kolmena peräkkäisenä vuonna. Ruotsi sen sijaan onnistui ylläpitämään positiivista kasvua läpi tämän ajanjakson, vaikkakin kasvu hidastui vuonna 2012.
Myös koronapandemian jälkeinen elpyminen oli Ruotsissa voimakkaampaa vuonna 2021 saavuttaessa lähes 6,2 kasvun, kun Suomen kasvu jäi 2,8 prosenttiin.
Talousvaikuttaja Björn Wahlroos laskee, että jos Suomen talous olisi kasvanut 17 vuotena edes 1,5 prosenttia vuodessa, se olisi tehnyt 28 prosenttia lisää bruttokansantuotteeseen.
”Se olisi euroina runsaat 70 miljardia eli kaksi kertaa enemmän kuin valtiontalouden 12 miljardin euron alijäämä ja 24 miljardin euron terveysmenot yhteensä”, Wahlroos kertoo Mandatumin uutiskirjeessä.
Jokaiselle suomalaiselle tuo kasvu tarkoittaisi tuhatta euroa kuussa, talousvaikuttaja konkretisoi.
”Tämä on häkellyttävää ja käsittämätön menetys. Minua sanotaan pahanilmanlinnuksi, kun muistuttelen tästä. Tämä on pitkän aikavälin ongelma. Kenen tahansa ekonomistin mielestä 17 vuotta on pitkä aika”, Wahlroos toteaa.
Ruotsin pitkäjännitteinen ja dynaaminen yritysilmasto
Kuten usein aiemminkin, Wahlroos muistuttaa mielellään naapurimaa Ruotsin läpikäymästä talouden tervehdyttämisestä.
Wahlroosin mukaan aikanaan Ruotsista poismuuttaneet useat varakkaat ja kapitalistit ovat muuttaneet takaisin. Ruotsissa yrityskulttuuri on erilainen kuin Suomessa.
”Missään muussa maassa maailmassa perheyrityksiä, avainosakkeenomistajia ja pitkäjänteisyyttä ei arvosteta niin kuin Ruotsissa, vaikka sehän ei ole yksiselitteisesti hyvä asia”, hän muistuttaa.
Ruotsissa on Wahlroosin mukaan myös Suomea dynaamisempi ympäristö.
”Tässä suhteessa toinen tärkeä ominaisuus on kotimaisen pääoman saatavuus. Kun suomalainen kasvuyritys hakee vähän isommassa kokoluokassa privaattisijoittajia mukaan, lähes poikkeuksetta käy niin, että se myydään kansainvälisille tai amerikkalaisille myöhemmän vaiheen venture-sijoittajille. Ruotsissa melkein kaikilla sarjayrittäjillä on tämän vaihtoehdon lisäksi mahdollisuus kääntyä ruotsalaisten sijoitusyhtiöiden, varakkaiden perheiden, monen vaihtoehdon puoleen.”
Ruotsissa niin sanotut ”yksisarviset” voivat jäädä Suomea useammin kotimaiseen omistukseen. Yksisarvinen (englanniksi ”unicorn”) on taloudessa käytetty termi, joka viittaa yksityiseen startup-yritykseen, jonka arvoksi on arvioitu yli miljardi dollaria. Termillä halutaan kuvata tällaisten yritysten poikkeuksellisuutta.
Kannustimilla on väliä
Wahlroos muistuttaa jälleen myös kannustimien merkityksestä. Kannustimien parantaminen ei tuo pikavoittoja, vaan hyödyt tulevat esiin vähitellen.
”Verotukseen ja melkein mihin tahansa kannustimiin liittyvät vaikutukset ovat pitkän aikavälin efektejä. Ne voivat tulla esille bkt-datasta kymmenen vuoden kuluttua.”
Esimerkiksi alhaisen verotuksen ja nopean kasvun välillä on Wahlroosin mukaan selkeä positiivinen riippuvuus.
Suomella on Wahlroosin mukaan todellinen pitkän aikavälin ongelma, jota ei voi ratkaista millään yksinkertaisella tempulla. Siksi Suomen pitäisi synnyttää pitkän aikavälin talousohjelma.
Talousvaikuttajan mukaan ruotsalaiset poliitikot ovat olleet fiksuja, koska he ovat poistaneet perintö- ja varallisuusveron kaltaisia valtiolle matalatuottoisia veroja.
”Ne eivät tuottaneet paljon, mutta todella häiritsivät näitä isoja veronmaksajia. Näin ruotsalaiset ovat löytäneet hintatason, jolla he voivat lähes maksimoida verotason ilman, että menettävät yhtään todella suurta veronmaksajaa.”
Aiemmin lokakuussa Wahlroos kertoi Sanna Ukkolan haastattelussa haluavansa Suomeen ”veret seisauttavan verouudistuksen”.
Wahlroosin mukaan Suomi tarvitsee verouudistuksen, joka kannustaa ihmisiä työhön, sijoittajia tuomaan rahansa takaisin Suomeen ja teollisuutta ja kauppaa investoimaan.
Wahlroos ei Ukkolan haastattelussa tarkemmin määritellyt, millainen verouudistus hänen mielestään olisi tarpeen, mutta hän on aiemmin puhunut yhteisöveron alentamisesta nykyisestä 20 prosentista. Hän on myös kritisoinut Suomen korkeaa pääomaverotusta ja perintöverotusta, jotka hänen mukaansa haittaavat sijoittamista ja yrittäjyyttä.
Wahlroos väläytellyt yhteisöveron alentamista
Ylen Ykkösaamun haastattelussa viime toukokuussa Wahlroos totesi, että Suomesta lähtee pääomaa ja osaajia, koska se ei ole kilpailukykyinen muiden Euroopan maiden kanssa. Hänen mukaansa tällä verotuksella ei maa lähde kasvuun.
Verokevennyksiä on kohdennettava, jotta se olisi tehokkaampaa kuin laveampi keventäminen.
Wahlroosin mukaan ansiotuloveron alentaminen on kallista, mutta korkeampien veroasteiden leikkaaminen on halpaa. Suomen tämän hetken 20 prosentin yhteisöveroa pitäisi hänen mukaansa alentaa 3–4 prosenttiyksikköä.
Lisäksi Wahlroos on vaatinut työmarkkinoiden joustavoittamista ja sosiaaliturvan uudistamista, jotta työnteko olisi kannattavampaa kuin tukien varassa eläminen.
Sietäisi harkita. Viimeiset 17 vuotta on talouden näkökulmasta olleet suuri epäonnistuminen, täysin riippumatta mikä puolue on ollut johdossa hallituksessa.
Verotuksella ja sääntelyllä ei talous kasva ja tarvitsemme kasvua vielä enemmän kuin noin 20-vuotta sitten mm. heikentyneen huoltosuhteen takia.
Veroremontti onnistuakseen edellyttää oikeasti myös sitä että tunnustetaan hyvinvointivaltion olevan nykymuodossa meille liian kallis ratkaisu.
Suomessa on niin vähän vaurasta väkeä, että vaikka nostettaisiin ylimmissä tuloluokissa veroprosentti 100%:in niin se ei ratkaisisi rahapulaa, mutta tuhoaisi kansantalouden valtiontalouden ympäriltä.
Euroalueella tuskin on halua USA-tyyppiseen keskuspankkirahoitukseen, joten realistinen vaihtoehto on karsia esim. maksuttomuutta siellä missä voidaan.
Samoin pitää karsia KAIKKI päällekäisyydet hallinnossa, eli joko Hyvinvointi-alueet tai kunnat jäävät, eivät molemmat ja jäljelle jääneelle poistuneen tahon tehtävät.
Rikastumisesta ei saa rangaista, eikä verotuksen tehtävä ole ryöstää ahkerilta, tai kuten se muotoillaan:”Tasata tuloeroja.”
Verotuksen ainoa tehtävä on rahoittaa ainoastaan täysin välttämättömiä julkisia menoja.
Kuuluuko esim. koulutus näihin menoihin? Mielipidekysymys, koska koulutuksen hyödyt eivät todellakaan kohdistu kaikille