Vaalit voivat muuttaa monia asioita elämässämme: miten pääsemme terveydenhuollon palveluihin tai koulutukseen, mitä sääntelyä yritysten pitää noudattaa sekä paljonko rahaa meillä on aina kuun lopussa.
Osakerahastojen salkunhoitajien kannalta kriittistä on kuitenkin se, miten vaalit vaikuttavat osakepoimintaan. Nousevatko vai laskevatko markkinat vaalien seurauksena? Kuinka paljon?
Talousmedian Yhdysvaltojen presidentinvaaleista kirjoittamiseen käyttämän ajan perusteella vastaus viimeiseen kysymykseen on selvästi: paljon.
Valikoiva osakepoimija voi kuitenkin todistetusti menestyä, olipa poliittinen tilanne mikä tahansa.
S&P 500:n vuotuinen hintatuotto on ollut viimeisen 60 vuoden aikana keskimäärin kahdeksan prosenttia. Presidentinvaaleja seuraavana vuotena luku on ollut vähän alle yhdeksän prosenttia. Vaaleja edeltävänä vuotena noin kahdeksan prosenttia. Eri vuosien välillä on suurta heiluntaa, mutta mikään ei osoita vaalivuosien poikkeavan muista vuosista.
Edes volatiliteetti ei eroa merkittävästi tavanomaisesta vaalivuosina: keskihajonta vuotuisesta hintatuotosta on noin 15 prosenttia, kun se on ennen vaaleja 16 prosenttia – hieman enemmän – ja vaalien jälkeen 13,5 prosenttia – vähän vähemmän.
Ehkä nämä keskiarvot kätkevät sisäänsä jotain tärkeää.
Entä republikaanit versus demokraatit? Voisi ehkä kuvitella, että osakemarkkinat menestyvät alhaisia veroja ja vähäistä sääntelyä ajavien republikaanien valtakaudella, mutta näin ei datan perusteella ole:
Keskimääräinen vuotuinen hintatuotto republikaanien presidenttikausilla on noin 5 prosenttia. Demokraattien presidenttikausilla se on 11 prosenttia. Republikaanien voittoa seuraavana vuonna hintatuotto on keskimäärin 3 prosenttia. Demokraattien voiton jälkeen se on 15 prosenttia.
Näitä lukuja vääristävät kuitenkin suuret kertaluonteiset tapahtumat.
George W Bushin valinta osui samaan aikaan it-kuplan puhkeamisen kanssa, mikä johti markkinoiden pudotukseen 22 prosentilla vaalien tulosta seuraavan vuoden aikana. Joe Bidenin voiton jälkeisten 12 kuukauden aikana markkinat nousivat 38 prosenttia, kun koronarajoitusten poistaminen vääristi kaupankäyntiympäristöä.
Haastavia oletuksia
Yllä oleva argumentti viittaa epäsuorasti siihen, että talous ohjaa markkinoita ja taloutta puolestaan ohjaa politiikka.
Talouskasvun vahvuuden ja markkinatuottojen välinen suhde on parhaimmillaankin kyseenalainen. Vuosina 1900–2022 Yhdysvaltain talous kasvoi enemmän kuin minkään muun maan. Tämä ei kuitenkaan muuntunut parhaiksi osakemarkkinoiden tuotoiksi:
Yhdysvaltain markkinat tuottivat tarkastelujaksolla keskimäärin noin 6,5 prosenttia vuodessa. Etelä-Afrikan osakemarkkinat tuottivat keskinkertaisesta talouskasvusta huolimatta enemmän – 7,2 prosenttia Yhdysvaltain dollareiksi muunnettuna näiden kahden maan osakemarkkinoiden tuotto on suunnilleen sama. Dollareilla mitattuna voiton vie kuitenkin Australia.
Mikäli tarkastelujakson lähtöpisteeksi valitaan vuosi 1998, S&P 500:n tuotto on ollut vaikuttavat lähes 500 prosenttia. Samalla ajanjaksolla sen päihitti kuitenkin Dow Jones Denmark yli 1 500 prosentin tuotollaan Yhdysvaltojen dollareiksi muutettuna, vaikka maan talouskasvu oli hitaampaa.
Vertailujen tekemisessä tarkastelujakson aloitusajankohdalla on merkitystä. Tämä on keskeistä: indeksien tuotot poikkeavat talouden suorituskyvystä ja yksi syy tähän on se, että indeksituotto pohjautuu aloitusajan arvostuksiin, jotka kuvaavat sijoittajien näkemystä maan osakemarkkinoiden näkymistä.
On kaksi muutakin syytä.
Ensinnäkin suuri osa osakemarkkinoiden tuotosta tulee ulkomaisesta liikevaihdosta. S&P 500 -indeksin yhtiöiden myynnistä lähes 40 prosenttia tulee tällä hetkellä kansainvälisiltä markkinoilta. Toiseksi osakemarkkinat muodostuvat pääasiassa suurista julkisista yrityksistä, jolloin yksityiset ja pienemmät yritykset jäävät paitsioon julkisista menoista puhumattakaan.
Vaikka siis olettaisimme presidenttien vaikuttavan talouteen, he eivät ole ratkaiseva tekijä markkinoiden ohjaamisessa. Kysymys onkin: mikä ratkaisee?
Lyhyt vastaus on innovaatiot ja yrittäjyys. Osakemarkkinat ovat loppujen lopuksi vain joukko yrityksiä. Lisäksi osakemarkkinoihin vaikuttaa yleensä pienen joukon yrityksiä erittäin suuri menestys.
Mikä ratkaisee pitkällä aikavälillä?
Ehkä selkein tapa havainnollistaa tätä on katsoa kiistanalaisia tapauksia menneisyydestä ja verrata niitä tärkeisiin teknologisiin edistysaskeliin ja uusiin yrityksiin.
Kumpi oli tärkeämpää vuonna 1976: Watergate-skandaalin seuraukset vai Applen perustaminen? Oliko vuonna 1996 tärkeämpää Yhdysvaltain liittohallituksen koko ja rooli vai se, että Page ja Brin perustivat Googlen? Olisiko sijoittajien pitänyt kiinnittää enemmän huomiota vuoden 2004 maahanmuuttokeskusteluun vai Facebookin potentiaaliin?
Poliitikot saattavat keskustella verotuksen sopivasta tasosta tai jo kannattavien yritysten sääntelystä. Tämä voi vaikuttaa diskontattuihin kassavirtoihin, joita jotkut sijoittajat käyttävät osakkeen nykyarvon määrittämiseen ennusteena siitä, kuinka paljon rahaa yhtiö tekee tulevaisuudessa.
Kuitenkin Novo Nordiskin kaltaiselle yritykselle – jonka liikevaihdosta suurin osa tulee Yhdysvalloista – sen valtava tietomäärä diabeteksesta ja ylipainosta yli 100 vuoden ajalta ja markkinan valtava koko vaikuttavat eniten sen osakkeen tuottoon pitkällä aikavälillä. Ei Valkoisen talon isäntä.
Toinen esimerkki on Aurora, joka on itseohjautuvien kuorma-autojen edelläkävijä. Muunnetut ajoneuvot voivat ajaa läpi yön polttoainetta mahdollisimman vähän kuluttavasti, ilman riskiä kuljettajan väsymisestä. Kun tämä tekniikka kehittyy, se voi vaikuttaa syvästi liikenneverkkojemme tehokkuuteen ja turvallisuuteen. Alaa koskevalta sääntelyltä voi viedä aikaa päästä tekniikan kehityksen tahtiin, mutta pitkällä aikavälillä vaikutukset ovat yhtä väistämättömiä kuin Aurora-ajoneuvon saapuminen määränpäähänsä.
Infrastruktuurin outolinnut
Jotkut toimialat näyttävät olevan alttiimpia politiikalle kuin toiset. Esimerkiksi rahoitusala on tiukasti säänneltyä. Myös infrastruktuurin kysyntä on politiikkalähtöistä.
Poliittiset päätökset määrittelevät usein infrastruktuuri-investointien budjetit ja ajankohdat, mutta päätökset ovat usein pitkän aikavälin trendien tulosta.
Infrastruktuuri-investoinnit ovat nykyisin Yhdysvalloissa molempien puolueiden asia, koska infrastruktuurin heikkenemisen vaikutukset ulottuvat laajalle. Asiat muuttuvat huolimatta siitä, kuka on Yhdysvaltojen presidentti. Kannattaa olla kuitenkin valikoiva ja etsiä yhtiöitä, joilla on parhaat mahdollisuudet menestyä markkinoita paremmin.
Missä kasvava, pitkäaikainen kysyntä kohtaa muut osakekohtaiset ominaisuudet? Yksi esimerkki on Stella-Jones, joka valmistaa puhelinpylväitä ja muita puutuotteita. Stellalla on hallitsevat rooli Pohjois-Amerikan tuotannossa, mikä tekee siitä elintärkeän voima- ja tietoliikenneverkkojen päivittämisessä ja ylläpidossa.
Mikäli pelkästään korvattaisiin vanhoja pylväitä uusilla ja kysyntä laskisi tämän takia, pylväistä olisi puutetta. Lisäksi tuotantoa voi kasvattaa vain hitaasti, joten Stella-Jones pystyy veloittamaan hyvän hinnan tuotteistaan.
Osakepoimijan etu
Meillä ei ole erityistä näkemystä siitä, kuka voittaa marraskuun presidentinvaalit tai mitkään muutkaan vaalit. Meillä on kuitenkin erityistä tietoa vallankumouksellisesta lääketieteestä, itseohjautuvista kuorma-autoista ja puhelinpylväistä.
On todellakin paljon helpompi ottaa askel taaksepäin ja kysyä: mikä todella muuttuu? Missä innovaatioiden ja yrittäjyyden tulet loistavat kirkkaimmin?
Valikoiva osakepoimija voi seurata tätä loistoa, joka vie markkinoita suurempiin tuottoihin. Poliittisen kristallipallon tuijottamisen hän voi jättää muille.
Michael Taylor, sijoitusjohtaja, Baillie Gifford
