Sijoitusyhtiö Berkshire Hathawaytä johtanut Omahan Oraakkeli Warren Buffett on yltänyt yli 19 prosentin keskimääräiseen vuosituottoon 58 vuoden aikana. Se on huikea saavutus, kun huomioidaan, että samalla ajanjaksolla S&P 500:n keskimääräinen vuosituotto ollut 10 prosenttia – mikä ei sekään ole alhainen luku. Noihin vuosiin mahtuu isoja kriisejä, kuten esimerkiksi finanssikriisi ja koronakriisi.
Buffettin suosiota selittänee myös hänen maanläheiset sijoitusajatuksensa. Hänen perusajatuksensa ovat suoraviivaisia ja järkeenkäypiä.
Miljardöörisijoittaja pyrkii ostamaan laadukkaita osakkeita, jotka ovat aliarvostettuja, ja hän uskoo, että markkinat lopulta tunnistavat niiden potentiaalin. Hän pitää kiinni pitkällä aikavälillä hyötyäkseen siitä.
Tämä strategia on ajan mittaan tuottanut tulosta, ja Buffett on saanut suuria tuottoja suurimmasta omistuksestaan, Applesta, Coca-Colasta ja American Expressistä.
Berkshire Hathaway on kasvanut vaikeuksissa olleesta tekstiiliyhtiöstä globaaliksi jättiläiseksi, jonka salkun arvo on lähes 280 miljardia dollaria. Kymmenen vuotta sitten sen arvo oli noin 107 miljardia dollaria.
Buffett mielletään osakesijoittajaksi, mutta se ei pidä täysin paikkansa.
Berkshire Hathawayn salkusta löytyy nimittäin myös sijoitukset kahteen pörssinoteerattuun indeksirahaston eli ETF:ään. Nämä ovat SPDR S&P 500 ETF Trust ja Vanguard S&P 500 ETF.
Buffett pitää indeksirahastoista, koska ne tarjoavat sijoittajalle välittömästi altistumisen ”poikkileikkauksen yrityksistä, jotka yhteenlaskettuna menestyvät varmasti hyvin”, hän kirjoitti kerran osakkeenomistajakirjeessä.
Omahan Oraakkeli ei ainoastaan pidä näitä ETF-rahastoja juuri nyt, vaan testamentissaan hän määrää edunvalvojan sijoittamaan 90 prosenttia käteisvaroistaan S&P 500 -indeksirahastoon ja loput 10 prosenttia lyhytaikaisiin valtion joukkolainoihin.
Miljardöörisijoittajan mukaan ajan mittaan S&P 500 on voittava sijoitus, koska se seuraa USA:n suurimpien yritysten tuloskehitystä. Buffett uskoo vakaasti amerikkalaiseen liiketoimintaan.
Mutta miten Buffett onnistuu jatkuvasti löytämään sijoituksia, jotka tuottavat huomattavia tuottoja pitkällä aikavälillä ja vuodesta toiseen? Vastaus piilee hänen kurinalaisessa lähestymistavassaan, joka yhdistää ajattomat sijoitusperiaatteet, keskittymisen arvoon ja poikkeuksellisen kyvyn arvioida yrityksiä.
Nämä periaatteet voidaan kiteyttää yhdeksään keskeiseen Buffettin sijoitusperiaatteeseen.
1. Arvosijoittaminen – Buffettin strategian perusta
Warren Buffettin sijoitusfilosofian ytimessä on arvosijoittaminen, periaate, jonka hän oppi mentoriltaan Benjamin Grahamilta. Buffett etsii yrityksiä, joiden osakekurssit eivät heijasta niiden todellista arvoa, usein väliaikaisten ongelmien tai markkinoiden epäloogisuuden vuoksi.
Löytääkseen tällaisia mahdollisuuksia miljardöörisijoittaja käyttää fundamenttianalyysiä.
Hän syventyy taloudellisiin raportteihin, analysoi yhtiön taseen, tuloslaskelman ja kassavirran arvioidakseen sen kannattavuutta, kasvupotentiaalia ja taloudellista terveyttä. Tämä prosessi auttaa häntä määrittämään yrityksen todellisen arvon ja sen, tarjoaako markkinahinta alennusta tähän arvoon verrattuna.
2. Keskittyminen liiketoimintaan, ei osakkeisiin
Warren Buffettia on kuvailtu ”business-sijoittajaksi”. Monien sijoittajien keskittyessä lyhyen aikavälin kurssiliikkeisiin ja markkinatrendeihin Buffett lähestyy asiaa liiketoiminnan näkökulmasta. Hän näkee sijoittamisen liiketoiminnan osana olemisena, ei vain osaketunnuksena.
Buffetttia kiinnostavat yritykset, joilla on kestävä kilpailuetu, vahva johto ja selkeä kasvusuunnitelma tulevaisuudessa.
”On paljon parempi ostaa loistava yritys kohtuulliseen hintaan kuin kohtuullinen yritys loistavaan hintaan”, Buffett on kerran sanonut ja se on yksi hänen eniten siteerattuja lausahduksiaan. Tämä tiivistää hänen mieltymyksensä laadukkaisiin yrityksiin.
Hän sijoittaa usein yrityksiin, jotka hallitsevat omia alojaan, joilla on ennustettavat tulot ja vahva brändi – kuten Coca-Cola, Apple ja American Express.
3. Osaamisalue (Circle of Competence)
Buffett korostaa pysymistä sijoittajan oman osaamisalueen sisällä. Hän sijoittaa vain toimialoille ja yrityksiin, joita hän ymmärtää hyvin.
Buffett on esimerkiksi perinteisesti välttänyt sijoittamasta teknologiayrityksiin, myöntäen, ettei hän aikaisemmin ymmärtänyt niiden liiketoimintamalleja riittävän syvällisesti. Myöhemmin hän kuitenkin muutti kantansa, kun tunsi varmuutta ymmärtävänsä tietyt teknologiayritykset paremmin, kuten hänen huomattava sijoituksensa Appleen, joka on yksi Berkshire Hathawayn suurimmista omistuksista.
Pysymällä oman osaamisalueensa sisällä Omahan Oraakkeli vähentää riskiä tehdä huonoja sijoituspäätöksiä puutteellisen tai väärinymmärretyn tiedon perusteella.
4. Pitkäaikainen näkökulma
Buffettin sijoitustyyli erottuu erityisesti hänen pitkäaikaisesta näkökulmastaan. Hän ei tavoittele nopeita voittoja tai lyhyen aikavälin markkinanousuja. Sen sijaan hän etsii yrityksiä, jotka voivat tuottaa jatkuvaa tuottoa vuosikymmenten ajan. Hänen kuuluisa omistusjaksonsa, kuten hän usein sanoo, on ”ikuisuus”.
Tämä pitkäaikainen näkökulma antaa Buffettille mahdollisuuden kestää markkinoiden volatiliteetti ilman, että lyhyen aikavälin trendit häiritsevät häntä. Häntä kiinnostaa enemmän se, voiko yritys säilyttää kilpailuetunsa ja kasvaa ajan myötä kuin se, miten sen osakekurssi käyttäytyy päivittäin.
5. Vallihaudat – Kilpailuetu
Yksi tärkeimmistä kriteereistä, joita Buffett käyttää sijoituskohteiden valinnassa, on yrityksen taloudellinen vallihauta. Vallihauta tarkoittaa yrityksen kykyä säilyttää kilpailuetu suhteessa kilpailijoihin, mikä antaa sille mahdollisuuden suojella markkinaosuuttaan ja kannattavuuttaan.
Tämä vallihauta voi olla esimerkiksi brändin vahvuus, patentit, verkostovaikutukset tai suurtuotannon edut. Jos yrityksellä on vallihauta, on kilpailijoiden vaikea syödä siltä markkinaosuutta.
Esimerkiksi Coca-Colalla on vahva brändi ja jakeluverkosto, jotka luovat merkittävän esteen kilpailijoille. Samoin yritykset kuten Moody’s ja American Express hyötyvät vahvasta kuluttajien luottamuksesta ja markkina-asemasta, jotka tarjoavat niille kestävää kilpailuetua.
6. Johdon ammattitaito
Buffett arvostaa suuresti pätevää yritysjohtoa. Hän suosii yrityksiä, joita johtavat kykenevät, rehelliset ja osakkeenomistajille myönteiset johtajat, joiden edut ovat linjassa sijoittajien etujen kanssa. Vuosittaisissa osakkeenomistajakirjeissään Buffett usein kiittää johtajia, jotka ajattelevat ja toimivat kuin omistajat – piirre, joka edistää yrityksen pitkäaikaista menestystä.
Omahan Oraakkeli arvostaa johdon kykyä olla läpinäkyvä ja avoin osakkeenomistajille sekä ottaa vastuu päätöksistään. Hän kiinnittää huomiota siihen, miten johto viestii yhtiön tilanteesta ja miten se suhtautuu omiin virheisiinsä ja epäonnistumisiinsa.
Buffett arvostaa johtajilla on usein merkittävä omistusosuus yrityksessä. Syy tähän on yksinkertainen. Yhtiön osakkeita omistavilla johtajilla on kannuste tehdä omistajien kannalta hyviä päätöksiä.
Hän välttelee myös yrityksiä, joiden johto on tehnyt huonoja pääoman allokointi- eli kohdentamispäätöksiä tai joissa johdon palkitseminen ei ole sidottu yrityksen suorituskykyyn.
7. Turvamarginaali
Buffett noudattaa tarkasti turvamarginaalin periaatetta. Hän etsii sijoituksia, joissa mahdollinen haittapuoli on minimoitu ja osake ostetaan hinnalla, joka on alle sen todellisen arvon. Näin hän antaa itselleen puskurin siltä varalta, että hänen analyysinsä tai markkinaympäristö muuttuu odottamattomasti.
Turvamarginaali tarkoittaa yrityksen todellisen käyvän arvon ja markkina-arvon erotusta. Mitä suurempi tämä erotus on, sitä turvallisemmasta sijoituksesta on kyse.
Miljardöörisijoittaja ei määrittele tarkkaa prosenttilukua turvamarginaalille, mutta hänen toimintansa pohjautuu siihen, että hän ostaa osakkeita silloin, kun ne ovat merkittävästi aliarvostettuja. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sijoituskohteita, joiden markkinahinta on usein vähintään 20–30 prosenttia alle niiden arvioidun käyvän arvon. Näin hän pyrkii varmistamaan, että jos analyysissä tai markkinassa tapahtuu muutoksia, hänellä on suoja laskua vastaan.
Buffettin mukaan turvamarginaalin merkitys korostuu siksi, että sijoittaminen ei ole tarkkaa tiedettä. On aina epävarmuutta ja riskejä, kuten virhearvioita tai äkillisiä muutoksia liiketoiminnassa tai taloudellisessa ympäristössä.
Turvamarginaali tarjoaa Buffettille ylimääräisen turvakerroksen, joka auttaa häntä välttämään suuria tappioita.
8. Velan välttäminen
Keskeinen osa Buffettin sijoitusfilosofiaa on välttää liian velkaisia yrityksiä. Hän suosii vahvan taseen ja runsaan kassavirran yrityksiä. Buffettin mielestä liiallinen velka lisää riskiä, erityisesti laskusuhdanteissa, jolloin yritykset saattavat kamppailla lainojensa maksamisessa.
Keskittymällä taloudellisesti vakaisiin yrityksiin Buffett varmistaa, että ne ovat paremmin valmiita kohtaamaan taloudelliset haasteet ja säilyttämään kannattavuutensa pitkällä aikavälillä.
9. Kärsivällisyys ja kurinalaisuus
Ehkä aliarvostetuin osa Buffettin menestyksessä on hänen kärsivällisyytensä ja kurinalaisuutensa. Hän on tyytyväinen odottamaan oikeita mahdollisuuksia, vaikka se kestäisi vuosia.
Berkshire Hathawayn vuoden 2024 yhtiökokouksessa Buffett antoi esimerkin kärsivällisyydestä kuvailemalla, milloin osakkeita kannattaa myydä tai ostaa.
”Charlie ja minä teimme päätökset äärimmäisen nopeasti, mutta tosiasiassa vasta sen jälkeen, kun olimme vuosia miettineet parametreja, joiden avulla voisimme tehdä nopean päätöksen, kun se tarjoutui”, Buffett kertoo.
Buffett kertoo tehneensä päätöksen panostuksista Appleen vasta kun hän oli todennut, että iPhone oli ”ehkä kaikkien aikojen paras tuote”.
Buffett on todennut, että sijoittaminen on kuin baseball-peli, jossa ei ole pakollisia lyöntejä; voit seisoa kotipesässä ja odottaa täydellistä syöttöä. Berkshire Hathaway on tarpeen tullen valmis pitämään salkussaan ison ”sotakassan”.
