Osakemarkkinoilla on nähty suurta heiluntaa viime viikkoina. Yhdysvaltain suurimpien pörssilistattujen yritysten tuottokehitystä seuraava markkina-arvopainotettu S&P 500 -indeksi on laskenut noin 7,5 prosenttia heinäkuun korkeimmasta pisteluvusta. Kaikki niin kutsutun mahtiseitsikon osakkeet ovat halventuneet huipuista enemmän kuin S&P 500 -indeksi.
Syitä viime viikkojen osakeindeksien laskuun on etsitty Yhdysvaltojen mollivoittoisista työllisyyslukemista sekä carry trade -sijoitusstrategian positioiden sulkemisista.
Carry trade -sijoitusstrategiassa sijoittajat ottavat lainaa matalan korkotason valuutassa ja se sijoitetaan korkeamman korkotason valuuttaan. Japani on ollut suosittu rahoituksen lähde, koska valtion korkotaso on ollut lähellä nollaa jo vuosikymmeniä.
Nämä viime päivien dramaattiset kurssiliikkeet herättävät sijoittajissa kysymyksiä ja mahdollisesti halua reagointiin. Tulisiko hypätä kelkasta vai vain odottaa, että tilanne rauhoittuu?
Jättipankki Morgan Stanleyn vanhempi sijoitusstrategi Dan Hunt listaa viisi virhettä, joihin sijoittajat saattavat sortua kurssiheilunnan kasvaessa.
”Olipa kyseessä paniikkimyynti, käteiseen siirtyminen tai levoton kaupankäynti epävakailla markkinoilla, sijoittajat tekevät usein useita virheitä, jotka voivat vahingoittaa heitä pitkällä aikavälillä”, hän toteaa.
Tässä Huntin mukaan viisi virhettä kurssiheilunnan aikoina.
1. Paniikkimyynnit
Sijoittajan tarve pysäyttää tappiot voi ottaa vallan, kun sijoitussalkun arvo laskee nopeasti.
”Ironista kyllä, tämä voi olla kaikkein vahingollisin teko sijoittajalle”, Hunt väittää.
Myynti laskevilla markkinoilla nimittäin varmistaa tappioiden lukitsemisen. Jos sijoittaja pysyi markkinoilla vuodesta 1980 maaliskuun 2024 loppuun saakka, olisi hän saanut 12 prosentin vuotuisen tuoton jenkkiosakkeista. Sen sijaan sijoittaja samaan aikaan aloittanut sijoittaja, joa myi laskusuhdanteiden jälkeen ja pysyi poissa markkinoilta kahteen peräkkäiseen positiiviseen vuoteen asti, olisi saanut keskimäärin 10 prosentin vuotuisen tuoton.
”Tämä ei ehkä kuulosta suurelta erolta, mutta jos kumpikin sijoittaja sijoitti 5 000 dollaria vuodessa, Osta ja pidä -sijoittajalla olisi nyt 5,3 miljoonaa dollaria; epävarmalla sijoittajalla olisi 3,1 miljoonaa dollaria”, Hunt havainnollistaa.
Hunt neuvoo ottamaan pitkä aikaväli huomioon.
”Jos et tarvitse käteistä heti ja sinulla on hyvin tutkittu ja hajautettu salkku, ymmärrä, että laskusuhdanteet ovat lopulta väliaikaisia. Markkina voi joskus tuntua siltä, että se voisi mennä nollaan. Markkinahistoria kuitenkin osoittaa, että elpyminen voi palauttaa monet salkut plussalle vain muutamassa vuodessa.”
2. Varojen siirto käteiseen pysyvästi
Huntin mukaan tämä virhe pahentaa paniikkimyynnistä aiheutuvaa vahinkoa.
”Osakekurssien vahvan nousun, joka usein seuraa markkinanotkahdusta, pitäisi korostaa, kuinka kalliiksi poistuminen voi tulla, kun markkina kääntyy. Hypoteettisessa esimerkissä sijoittajalla, joka myi 30 prosentin markkinapudotuksen jälkeen ja pysyi käteisessä, olisi vain 497 000 dollaria yli 44 vuoden jälkeen, vaikka hän sijoittaisi 5 000 dollaria vuodessa”, Hunt kuvailee.
Huntin mielestä sijoittajien, joilla on enemmän käteistä kuin pitkäaikainen strategia vaatii, tulisi pyrkiä sulkemaan tämä aukko ja sijoittaa. Dollar-cost averaging on menetelmä, jossa sijoittaja ostaa säännöllisin väliajoin tiettyjä määriä osakkeita palataksesi vähitellen markkinoille. Se voi olla hyvä tapa, Hunt uskoo.
Dollar-cost averaging voi helpottaa pelokkaita sijoittajia siirtymään pois käteisestä, koska he voivat välttää huolen väärästä ostojen ajoituksesta laskumarkkinassa. Jos kuitenkin markkina elpyy, he pääsevät hyötymään noususta sen sijaan, että kaikki varat olisivat sivussa tuottomahdollisuuksista, Hunt toteaa.
3. Liika itsevarmuus ja huonot valinnat
Monet ihmiset yliarvioivat kykynsä arvioida, milloin osake on hyvä ostos tiettyyn hintaan, Hunt muistuttaa. Esimerkki tästä on yksi sijoittajille tyypillinen ajatteluvääristymä, jota kutsutaan ankkuroinniksi.
Ankkuroinnissa sijoittaja luottaa liikaa ensimmäiseen saamaansa tietoon päätöstä tehdessään. Saatamme ankkuroitua osakkeen ostohintaan tai menneeseen hintaan, jolloin esimerkiksi tätä hintaa alempi hinta tuntuu halvalta – vaikka todellisuudessa se voi olla täysin oikea yhtiön taloudellisen tilanteen heikkenemisen vuoksi.
Ankkurointi voi Huntin mukaan johtaa ”putoavaan puukkoon tarttumiseen”, ja sillä on selvästi surullinen historia.
”Liian itsevarmat sijoittajat yleensä luulevat tietävänsä paremmin kuin ammattisijoittajat, mitä markkinoilla tapahtuu, ja pystyvänsä tekemään kaikki oikeat liikkeet välttääkseen tappiot ja lukitsemaan hyvät kaupat. He voivat ajaa itsensä harhaan ja päätyä epäjärjestyksessä olevaan salkkuun ja vielä syvempiin tappioihin”, Hunt varoittaa.
Lyhyen aikavälin kaupankäynnistä hyötyminen on sijoitusstrategin mukaan käytännössä paljon vaikeampaa kuin miltä se näyttää.
Hunt neuvoo, että markkinoiden epävarmuuden aikoina sijoittajan ei tarvitse yksi selvittää, mitä tulisi tehdä seuraavaksi.
”Etsi luotettava rahoitusneuvoja, joka käy läpi salkkusi kanssasi ja auttaa sinua ymmärtämään, kuinka edetä parhaiten, perustuen aikaikkunaasi ja riskinsietokykyysi”, hän neuvoo.
4. Sijoittaja yrittää korvata tappiot ja huonot valinnat
Huntin mukaan on yleistä, että sijoittajat vihaavat ajatusta sijoituksen myymisestä tappiolla tai kurssihuipun alapuolella. Se voi kuitenkin johtaa ongelmiin.
Tämä voi aiheuttaa sen, että sijoittajat pitävät kiinni häviäjistä liian kauan, koska uskovat näiden osakkeiden nousevan jälleen, ja vastaavasti sijoittajat myyvät voittajia liian aikaisin, koska he pelkäävät näiden osakkeiden laskevan. Tätä kutsutaan käyttäytymistaloustieteen tutkimuksessa ”dispositioefektiksi”.
”Usein sijoittajat olisivat paremmassa asemassa myydessään markkinoilla huonosti pärjäävät osakkeet ja pitämällä nousevat osakkeet, koska ne ovat paremmin asemoituneet nykyiseen ympäristöön”, Hunt toteaa.
Huntin mukaan tappiollisten ja huonojen sijoitusten myyminen saattaa olla järkevää myös verotuksellisesti.
5. Sijoitussalkun tasapainotuksen unohtaminen
Suuren kurssiromahduksen aikana salkun osakeallokaatio – eli osakkeiden osuus koko sijoitussalkusta – saattaa laskea huomattavasti, kun osakkeiden arvot laskevat ja vastaavasti joukkovelkakirjojen arvot nousevat.
Tässä tilanteessa sijoittajat saattavat unohtaa salkun tasapainottamisen sopivaan allokaatioon, eli eri omaisuuslajien väliseen suhteeseen.
”Usein järkyttyneinä kurssiliikkeestä sijoittajat voivat unohtaa tasapainottaa salkkunsa takaisin osakkeisiin, ja tuloksena voi olla, että salkulla kestää kauemmin toipua markkinanotkahduksesta”, Hunt kertoo.
Jos sijoittajalla on suunnitelma salkun tasapainottamisesta, siinä kannattaa Huntin mukaan pysyä.
”Tutkimukset ovat osoittaneet, että tasapainotus parantaa riskikorjattuja tuottoja ajan myötä, kunhan se ei aiheuta liiallisia vero- ja transaktiokustannuksia, vähentämällä salkun herkkyyttä markkinoiden nousu- ja laskuaikojen ajoitukselle. Se myös sopii markkinoiden luonnolliseen taipumukseen palata keskiarvoon”, Hunt toteaa.
