Kun kullan unssihinta oli syksyllä 2018 alle 1200 dollaria, on hinta nyt jo lähes 2200 dollaria. Jalometallin dollarihinta on selvästi korkeampi kuin koskaan ennen.
Vuoden alusta hinta on kivunnut 2066 dollarista nykyiseen arvoonsa.
Viimeaikaisen nousun taustalla on todennäköisesti Kiinasta tuleva ostovyöry, arvioi uutistoimisto Bloombergin kolumnisti ja entinen markkinastrategi Marcus Ashworth artikkelissaan.
Ashworthin mukaan Kiinan valtio on monipuolistanut valuuttavarantojaan kultaan suuren osan viime vuosikymmenestä, vaikka raportointi sen toiminnasta on ollut hajanaista. Lisäksi maan varakkaiden yksityishenkilöiden halukkuus omistaa jalometallia näyttää olevan edelleen vahvaa.
Fyysisen kullan vienti Sveitsistä Kiinaan on lähes kolminkertaistunut tammikuussa, arvioi Sveitsin tullihallitus. Tämä viittaa Ashworthin mukaan siihen, että kiinalaiset yksityishenkilöt etsivät turvasatamaa kaikkein vanhimmasta taloudellisen turvan muodosta maan kiinteistö- ja osakemarkkinoiden kivikkoisen kauden jälkeen.
Kulta on säilyttänyt asemansa uskottavana arvonsäilyttäjänä jo 5000 vuoden ajan. Kun sijoittajien epävarmuus muiden omaisuuserien markkinoita tai fiat-rahaa kohtaan kasvaa, luo se kysyntää kultaa kohtaan.
Keskuspankit ostavat kultaa
Ashworthin mukaan on muitakin merkkejä siitä, että kullan kysyntä on piristymässä laajemminkin.
”Societe Generale SA:n analyytikot raportoivat helmikuussa ennätyksellisistä kuukausittaisista rahastonhoitajien kultaan suuntautuneista sijoituksista, joiden arvo oli 11,3 miljardia dollaria”, hän kertoo.
Samalla kuitenkin pääomia on ulosvirrannut kultaan sijoittavista ETF-rahastoista. Nämä eivät ole kuitenkaan mitään siihen verrattuna, kuinka paljon keskuspankit ovat lisänneet kullan kysyntää.
World Gold Councilin viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan 24 prosenttia kaikista keskuspankeista aikoo kasvattaa kultavarantojaan seuraavien 12 kuukauden aikana, koska ne suhtautuvat yhä pessimistisemmin Yhdysvaltain dollariin varantovälineenä.
Epäluottamus USA:n velanhoitokykyä kohtaan lisää kullan kysyntää
Perinteisesti on ajateltu, että kullan kysyntä riippuu lähinnä epävarmuudesta ja inflaatio-odotuksista. Uutena tekijänä saattaa olla myös kasvava epäluottamus vauhdilla velkaantuvaa Yhdysvaltojen liittovaltiota kohtaan.
Ashworthin mukaan kullan perustavanlaatuinen viehätysvoima perustuu siihen, että dollarin ja muiden fiat-rahojen tukena ovat vain tuhlailevat hallitukset.
”Esimerkiksi Yhdysvaltain julkisen talouden alijäämä on kongressin budjettitoimiston mukaan kasvamassa seuraavan vuosikymmenen aikana. Velan liikkeeseenlaskun lisääntyminen tulee olemaan säälimätöntä, mikä lisää jalometallin harrastajien uskoa nousuun. Vaikka Bitcoinin viimeaikaiset ennätyslukemat ovatkin saaneet vauhtia kryptovaluutta-ETF:ien käyttöönotosta, kysynnän taustalla on samanlainen halveksunta fiat-valuuttoja kohtaan.”
Kun siis Yhdysvallat jatkaa velkaantumistaan, se myy velkakirjojaan markkinoille ja lisää siten liikkeellä olevan rahan määrää. Tämä luo paineita dollarin arvon laskulle, mikä näkyy suoraan kullan vaihtosuhteen parantumisena dollariin nähden.
Odotukset koronlaskusta
USA:n keskuspankin koronlaskut, jotka se käynnistää markkinoiden odotusten mukaan tänä vuonna, lisäävät myös kullan kysyntää.
Kullan kysyntä kärsii, kun inflaation taltuttamiseen tähtäävät korkeat Yhdysvaltain korot nostavat kilpailevien omaisuuserien, kuten joukkovelkakirjojen, tuottoja ja vahvistavat dollaria. Tällöin jalometallia on kalliimpaa ostaa ulkomaisilla valuutoilla.
Vastaavasti korkojen lasku toimii kullan kannalta toisinpäin. Kun korot laskevat, kullan hinta yleensä nousee, koska sijoittajat etsivät turvasatamaa. Tällöin joukkovelkakirjojen kaltaiset omaisuuserät menettävät houkuttelevuuttaan, koska ne eivät enää tarjoa houkuttelevaa tuottoa.
Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve kertoi maaliskuun kokouksensa jälkeen sitoumuksestaan vähintään kolmeen koronlaskuun tänä vuonna.
Keskimäärin keskuspankkiirit odottavat niin sanotun dot plot -ennusteen mukaan kolmea 0,25 prosenttiyksikön koronlaskua tänä vuonna. Dot Plot on keskuspankin vuodesta 2011 lähtien julkaisema kaavio, joka kuvaa keskuspankkijohtajien odotuksia siitä, mihin suuntaan korkotasot voisivat kehittyä tulevaisuudessa.
Myös kasvavat geopoliittiset jännitteet, useiden maiden vaikeat vaalit ja kullan kannalta yhä suotuisampi taloudellinen tilanne tasoittavat tietä uusille huippulukemille, Ashworth uskoo.
