Hallitus oli tuomassa nopealla valmistelulla yrittäjien eläkeuudistuksen eduskunnan päätettäväksi ja täytäntöön pantavaksi. Käytännössä se olisi tarkoittanut – ja tarkoittaa yhä – useiden satojen eurojen pakollisen maksun vuosikorotuksia kymmenille tuhansille pienyrittäjille.
Mekin kirjoitimme teemasta ja sen ongelmallisuudesta useaan otteeseen kesän ja syksyn 2022 aikana, ensimmäisen kerran 27.7.2022.
Jo seuraavassa jutussa 1.8. viittasin myös Liisa Hanéniin, ote:
Yksittäisten yrittäjien huolesta kertoo se, että viime torstaina 28.7.2022 yksinyrittäjä ja elinkeinonharjoittaja Liisa Hanénin käynnistämä, hyvin perusteltu adressi ”Vaadimme hallituksen yrittäjän eläkelain muutosta koskevan esityksen (HE 102/2022 vp) kumoamista ja uudelleenkäsittelyä” oli kerännyt maanantaiaamupäivään 1.8. mennessä yli 53 000 allekirjoitusta.
Puhelinhaastattelussa marraskuussa 2023 Hanén kertaa, että allekirjoituksia kertyi kuudessa viikossa kaikkiaan yli 67 000. Hän ja joukko adressin muita allekirjoittajia järjestivät pienimuotoisen mielenosoituksen eduskuntatalon portailla 6.9.2022 ja luovuttivat adressin eduskunnalle. Adressin vastaanotti eduskunnan puolesta sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Markus Lohi (kesk).
Samaisena syyskuuna perustettiin Hanénin ja muiden aktiivien toimesta Mikro- ja yksinyrittäjät ry (MYRY).
Hanénin aktiivisuuden merkitystä vaikuttamistyössä korostaa se, että alkuperäisessä lakiehdotuksessa yrittäjien eläkemaksuja olisi voitu korottaa jopa 170 eurolla kuukaudessa!
Se on todella iso raha matalapalkkaiselle, alle 2 000 euroa kuukaudessa tienaavalle yksinyrittäjälle. Hanén vertaakin, että jos samanlaisia muutoksia olisi tehty pienituloiselle palkansaajalle, kaikki olisivat nousseet barrikadeille.
Alkuperäisessä lakiehdotuksessa YEL-vuosityötuloa olisi voitu korottaa ensimmäisenä vuonna 8 000 eurolla. Kun tästä eläkemaksun suuruus on 24,1-25,6 prosenttia, maksun korotukseksi olisi tullut 160-170 euroa kuukaudessa riippuen yrittäjän iästä.
On pitkälti Hanénin ja hänen kokoaman adressin ja joukon ansiota, että nyt tuo maksimikorotus YEL-työtuloon on enintään 4 000 euroa. Toki yrittäjä saa korotuttaa sitä halutessaan enemmänkin. Toisaalta kaikkien yrittäjien ei tarvitse eläkemaksua korottaa, jos se on jo ennestään isompi.
Hanén aktiivinen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa
Liisa Hanén oli erityisen aktiivinen lopullisessa lain käsittelyssä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan suuntaan, jossa asiaan tarttuivat kokoomuksen ja keskustan jäsenet.
Ei tajuta kuinka iso ongelma tämä oli. Olisi ajettu moottoritietä kiviseinään. Ostettiin lisäaikaa, etteivät yrittäjät kaadu, Hanén kertaa tunnelmia.
Lakiehdotusta muutettiin paitsi eläkemaksun maksimikorotuksen osalta myös siten, että siirtymäaika on kolme plus kolme vuotta, kun alun perin sen piti olla vain kolme vuotta. Toisin sanoen YEL-työtulo voi nyt korottua 4 000 eurolla ja kolmen vuoden päästä uudestaan 4 000 eurolla.
Työeläkeyhtiöt tekevät parhaillaan yrittäjille YEL-työtulon tarkistuksia ja sitä kautta pakollisten, ulosottokelpoisten maksujen korotusehdotuksia ja -päätöksiä.
Kuuden vuoden päästä korotuksen maksimirajaa ei enää olisi, vaan YEL-työtulo määräytyisi pelkästään yrityksen liikevaihdon, toimialan mediaanipalkan ja yrittäjän työpanoksen perusteella.
Hanén käyttää tuosta ajasta yrittäjän kannalta termejä ”vapaa pudotus” ja ”roikutaan löysässä hirressä”.
Kuuden vuoden jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa, että kymmeniätuhansia mikroyrittäjiä uhkaa yritystoiminnan lopetus, koska ei vain ole rahaa, jolla maksaa kasvavia eläkemaksuja. On järkytys, ettei tässä ole laskettu vaikutusarvioita. – Liisa Hanén
Joka tapauksessa se, että lain siirtymäaika tuplattiin ja ensimmäinen YEL-työtulon korotus puolitettiin, on iso saavutus. Sitä ei välttämättä koskaan olisi tapahtunut ilman Liisa Hanénin sinnikkyyttä eduskuntatalon kiviseinien sisälle saakka.
Hanén myös muistuttaa finanssivalvonnan vaatimuksista eläkeyhtiöitä kohtaan.
”Jotkut ovat kysyneet, miksi lakiehdotusta ei kaadettu viime syksynä. Lain kaatuminen olisi myös ollut riski. Se olisi voinut tarkoittaa, että yrittäjät olisivat joutuneet heti vapaaseen pudotukseen, jos siirtymäaikaa ei olisi ollut ja lain tarkka tulkinta olisi nostanut eläkemaksuja voimakkaasti.”
Kaksi isoa ongelmaa
Hanénin mukaan yrittäjien eläkejärjestelmässä on kaksi isoa ongelmaa.
”Yrittäjien eläkkeitä ei ole rahastoitu euroakaan, asettaen suomalaiset yrittäjät eriarvoiseen asemaan palkansaajien kanssa ja yrittäjien luottamuksen yhteiseen sosiaalivakuutukseen rankalle koetukselle. Yrittäjien eläkejärjestelmä on suora jakojärjestelmä, ilman rahastointia, joka ei tule enää kestämään, koska Suomen väestörakenne ja yritysrakenne ovat väärät.
Toisekseen 25 prosentin työeläkemaksut tavallisilta ammatinharjoittajilta ja pieniltä mikroyrittäjiltä ovat kohtuuttomat, kun ne eivät perustu yrittäjän todellisiin tuloihin, vaan fiktiiviseen ja mielivaltaiseen arvioon yrittäjän työtulosta, joka pohjautuu liikevaihtoon ja saman alan palkansaajan mediaanipalkkaan. Käytännössä suurin osa yrittäjistä joutuu siis maksamaan työeläkemaksua rahasta, jota ei oikeasti ansaitse.”
Liisa Hanén viilaisi järjestelmää siten, että eläkemaksu perustuisi todellisiin tuloihin riippumatta siitä, miten yrittäjä euronsa ansaitsee. Samalla hän rahastoisi yrittäjäeläkkeet eli panisi ne sivuun kasvamaan korkoa korolle kuten palkansaajilla.
Yksin- ja mikroyrittäjien merkitystä korostaa se, että monilla paikkakunnilla he ovat merkittävä osa työllisistä ja palveluntarjoajista. Puheenjohtaja listaa esimerkkejä: taksit, perhepäivähoitajat, vanhustenhuolto, ruokapalvelut.
Myry kasvaa vauhdilla
Keskustelu on Myryn perustajan ja puheenjohtajan mukaan jäänyt liikaa siihen kymmeneen prosenttiin yrittäjistä, jotka voivat itse maksaa isompaa eläkemaksua niin halutessaan.
”Suurimmalle osalle ei ole vaihtoehtoa, koska yksinyrittäjien mediaaniansio on alle 2 000 euroa.” – Hanén
Yksinyrittäjiä on Suomessa karkeasti 190 000-200 000 ja muutamia henkilöitä työllistäviä mikroyrittäjiä 50 000-70 000. Näiden etuja Myry ajaa.
Jäsenhakemuksia yhdistykseen tulee päivittäin. Yhdistys järjestää koulutuksia ja webinaareja, antaa jäsenneuvontaa, lausuntoja lakiehdotuksiin ja valvoo mikroyrittäjän etua ja asioita yhteiskunnassa. Yhdistys on auttanut yrittäjiä myös YEL-asioissa.
Mikro- ja yksinyrittäjissä on tällä hetkellä noin 1 500 jäsentä ja he ovat tulleet hieman yli vuodessa ilman aktiivista jäsenhankintaa. Jäseniä on monilta eri toimialoilta koirantrimmaajasta kirpputoriyrittäjään. Myös hyvinvointi- ja sote-alat ovat edustettuina.
Huoli pienimmistä
Hanén muistuttaa, että yhteiskunnassa ajetaan tavanomaisen pk-yritysten ja elinkeinoelämän asioita hyvin, mutta Myrylle olisi hänen mukaansa ollut tarvetta jo 20 vuotta.
Ratkaisuksi pienimpien yrittäjien eläkemaksuihin ei käy puheenjohtajan mukaan niin sanottu ”luova tuho”. Työllisyysvaikutukset ovat niin isot, että yrittäjiä ei voi päästää kaatumaan hallitsemattomasti.
Nykyjärjestelmässä on Liisa Hanénin mukaan rakenteellinen ongelma. Vaikka pienempää YEL-maksua maksaneet maksaisivat jatkossa hieman enemmän eläkemaksuja, se ei nosta heidän sosiaaliturvaansa.
Kertyvä eläke saattaa silti jäädä niin sanotun takuueläkkeen alapuolelle, ja sairauspäivärahakin alkaa nousta vasta 14 000 euron YEL-tuloilla. Kyse on Hanénin mukaan sosiaalivakuutuksesta, joka ei toimi.
Vaikuttavuusarvio
Hanén perää lukuja ja vaikutusarvioita, joten tehdään lopuksi pieni laskuharjoitus tilanteessa, jossa yksinyrittäjä lopettaa tai joutuu lopettamaan yritystoimintansa kohoavien kustannusten vuoksi.
Tyypillinen yksinyrittäjä tienaa 30 000 euroa vuodessa. Tämän perusteella hän maksaa arvonlisäveroa 7 200 euroa. Jos hän nostaa palkkaa 2 000 euroa kuukaudessa, siitä hän maksaa ansiotuloveroa valtiolle karkeasti 3 300 euroa vuodessa. Tämän lisäksi yrittäjä maksaa 6 000 euroa ostamistaan palveluistaan muille yrityksille ja muita maksuja yhteiskunnalle, esimerkkinä eläkemaksut. Oletetaan voitto nollaksi, jota se tyypillisesti on.
Yritystoiminnan loppuessa valtion saamat suorat verotulot vähenevät 10 500 eurolla. Yhteiskunta menettää myös eläkemaksuja ja muut yritykset omia tulojaan, koska lopettava yritys ei ole enää niiden asiakas. Yrityksen asiakkaat eivät saa enää palvelua.
Kuppi yhteiskunnan kannalta kääntyy ylösalaisin. Kun aiemmin yhteiskunta sai suoria verotuloja 10 500 euroa, jatkossa yhteiskunta maksaa työttömäksi jääneelle yrittäjälle työmarkkinatukea 9 400 euroa vuodessa.
Suora menetys julkisen sektorin verokirstuun on tasoltaan -20 000 euroa vuodessa per lopettava yrittäjiä. Jos heitä on esimerkiksi 30 000, suora vaikutus julkiseen talouden tasapainoon on -600 miljoonaa euroa, ellei muita tekijöitä huomioida. Lisäksi tulevat välilliset vaikutukset bkt:n pienentyessä lähes miljardilla eurolla vuodessa sekä vaikutukset yksilötasolla.
Osa yrittäjistä voi löytää uuden työn, mutta osa voi aiheuttaa yhteiskunnalle huomattavasti enemmän vastaisia kustannuksia kuin mainittu työmarkkinatuki.
Summa summarum, Liisa Hanén tiimeineen tekee tärkeää työtä ruohonjuuritason yrittäjän arkipäivän helpottamiseksi ja mahdollistamiseksi. Yksin- ja mikroyrittäjän tarpeet ja realiteetit tunnistetaan näin aiempaa paremmin.
Puheenjohtaja näkee yhdistykselleen kasvua tulevaisuudessa.
