Suomea vaivaavaan hoitajapulaan rakennetaan ratkaisua Kenian pääkaupungissa Nairobissa.
Kenialaisten sairaanhoitajien rekrytointi alkoi Nairobissa tammikuussa. Suomalaisomistuksessa olevan Africa Work Powerin tehtävänä ja tavoitteena on löytää ja rekrytoida Suomeen tuhat hoitajaa vuodessa Henkilöstöpalvelu Silkkitien asiakkaille.
Ensimmäiset neljä hoitajaa lähtivät Suomeen viime viikon tiistaina.
Yksi lähtijöistä on 41-vuotias Caroline Mathenge, jolla on jo työkokemusta Euroopasta.
“Olen koulutukseltani sairaanhoitaja ja kätilö. Viimeisimpänä minulla oli oma vastaanotto Nanyukin kaupungissa, mutta olen aikaisemmin työskennellyt Italiassa ja eri humanitaarisissa organisaatioissa”, Mathenge sanoo.
Nyt hän on matkalla Riihimäelle kolmen vuoden sopimuksella.
“En tiedä Riihimäestä yhtään mitään, mutta olen kuullut, että Suomessa on kylmä ja siellä on paljon saunoja”, Mathenge nauraa.
Lähtijöitä on saattelemassa matkaan Africa Work Powerin koordinaattori Jayne Muthoni. Hänen kolmihenkinen tiimi hoitaa rekrytointia Keniassa.
“Kaikki välittämämme työntekijät ovat ammattilaisia. He ovat rekisteröityjä sairaanhoitajia, jotka ovat opiskelleet yli kolme vuotta ja ovat työskennelleet sairaanhoitajina esimerkiksi sairaaloissa”, Muthoni sanoo. “Suomessa välittämämme työntekijät toimivat hoiva-avustajina vanhainkodeissa.”
“On hieman nurinkurista, että kokenut sairaanhoitaja työskentelee vanhainkodissa, mutta minulle se on uusi kokemus ja haaste”, lentokonetta odottava Mathenge kommentoi.
Reilussa puolessa vuodessa Suomeen
Hoitajien rekrytointiprosessi Keniassa on pitkä ja monivaiheinen.
“Rekrytointiprosessi alkaa tietoiskulla, jonka järjestämme hakijoille joka keskiviikko. Parhaimmillaan verkkotapaamisissa on yli sata kiinnostunutta”, Muthoni kertoo.
“Kokeilimme ensin fyysisiä rekrytointitilaisuuksia, mutta huomasimme nopeasti, että ammattilaiset eivät halua tai ehdi tulla paikan päälle.”
Verkkotapaamisessa kerrotaan elämästä Suomessa, työstä, palkkauksesta sekä muiden ulkomaisten työntekijöiden kokemuksista. Hakijat ovat tyypillisesti kiinnostuneita säästä, kielestä ja elinkustannuksista.
Hakijoita kiinnostaa suomalainen kulttuuri ja mahdollisuus integroitua yhteiskuntaan. Myös Suomen koulutusjärjestelmä herättää kysymyksiä. Hakijat saattavat olla kiinnostuneita tuomaan lapsensa Suomeen tai perustamaan perheen. Jopa puolella hakijoista on lapsia, jotka lähdön tullessa jäävät joko isovanhempien tai muun perheen hoivaan.
Mathengen suunnatessa Suomeen hänen kahdesta lapsesta huolehtii aviomies.
“Mieheni on insinööri. Ehkä hänkin voi tulevaisuudessa löytää töitä Suomesta”, Mathenge pohtii.
Ensimmäisen tietoiskun jälkeen keskimäärin kahdeksan kymmenestä osallistujasta on kiinnostunut jatkamaan hakuprosessissa.
“Haastattelemme kiinnostuneet ja käymme lävitse heidän ansioluettelon. Sairaanhoitajan pätevyys tarkistetaan kansallisesta rekisteristä”, Muthoni avaa hakuprosessin jatkoa. “Mikäli hakijalla on oikeat lähtökohdat ja sopiva motivaatio, hakija jatkaa kuukauden mittaisella Suomen kielen itseopiskelulla.”
Itseopiskelun yksi tehtävä on koetella hakijoiden motivaatiota. Itseopiskelun päätyttyä hakijoiden tulee läpäistä koe, jossa testataan peruskielitaitoa.
“Noin puolella hakijoista ei riitä opiskelumotivaatio testiin saakka tai he eivät läpäise testiä”, Muthoni sanoo.
Testin läpäisseet jatkavat rekrytointiprosessia noin puolen vuoden mittaiselle kielikurssille, jossa käytetään erityisesti terveydenhuollon työntekijöille kehitettyä materiaalia.
“Kielikurssi oli selkeästi rekrytointiprosessin vaikein osuus. Onneksi suomalaiset sanat äännetään samalla tavalla kuin swahilin kielessä”, Mathenge hymyilee.
Viimeisenä lähtijöille tehdään kattava niin sanottu fit to work -terveystarkastus. Lisäksi hakijat tarkastetaan esimerkiksi tuberkuloosin ja koronan varalta.
Caroline Mathenge suorittamassa kielikoetta. Kuva: Fred Kagia
Uskottavuus on rakennettava ensin
Suomeen tilauskoulutukseen tulleiden kenialaisopiskelijoiden kohtalo on ollut myös Keniassa iso puheenaihe.
“Monet tällaisista rekrytointiohjelmista ovat huijauksia. Minun piti selvittää tarkkaan Africa Work Powerin taustat, etten tule huijatuksi. Koska tämä rekrytointiprosessi oli ilmainen, ei ollut taloudellista riskiä. Se oli ensin epäilyttävää”, Caroline Mathenge kertoo.
Kenialaiset ovat tottuneet maksamaan osallistumisesta rekrytointiprosessiin. Africa Work Powerin toimitusjohtaja Jan-Erik Westergårdin mukaan kenialaiset olivat ensi alkuun epäileväisiä Suomessa olevista työmahdollisuuksista ja rekrytointiprosessin maksuttomuudesta.
“Meillä on halu rakentaa Keniaan kestävää liiketoimintaa, josta paikallinen yhteiskunta myös hyötyy”, Westergård sanoo. “Aloitettuamme rekrytoinnin tammikuussa sana on alkanut kiiriä ja kenialaiset luottavat meihin.”
Westergårdin mukaan Kenia on otollinen paikka hoitajien rekrytointiin. Kenialaiset puhuvat sujuvaa englantia, koulutuksen taso on hyvä ja kenialaiset jakavat suomalaisten kanssa monet kristilliset arvot.
Africa Work Power on toiminut Keniassa viisi vuotta ja rekrytoinut Suomeen muun muassa koneistajia, hitsaajia ja ohjelmistokehittäjiä.
“Hoitajien rekrytointi on hitaampaa, koska he suorittavat kielikoulutuksen kotimaassa. Ilman kielikoulutusta prosessi olisi puolet lyhyempi ”, Westergård vertaa.
Kaikki hoitajat eivät päässeet matkaan
Suomalaisen maahanmuuton pullonkaulat ovat sekä Africa Work Powerin haaste että työntekijöiden murhe.
Työnantaja maksaa lähtijöiden 490 euron hintaisen työviisumin ensimmäiseksi vuodeksi. Tämän jälkeen työntekijöiden on uusittava viisumi omalla kustannuksellaan.
“Yrityksemme tekee hakijoille oleskelulupahakemuksen verkossa. Kokeneellekin käyttäjälle järjestelmä voi välillä aiheuttaa ongelmia viisumin maksamisen kanssa”, Muthoni sanoo.
Koordinaattori Jayne Muthoni (oik.) ja Suomeen lähtenyt hoitaja Karen Waweru. Kuva: Fred Kagia
Työntekijän on lisäksi maksettava 11 000 Kenian shillinkiä, eli noin 70 euroa, ulkopuoliselle palveluntarjoajalle, jolle Suomen suurlähetystö on ulkoistanut osan viisumiprosessista Keniassa.
“Suomalaisen maahamuuttoviranomaisen hitaus on iso ongelma. Tällä viikolla kuuden sairaanhoitajan oli tarkoitus matkustaa Suomeen, mutta heistä kaksi ei ehtinyt saada oleskelulupaa. Kaikki kuusi työntekijää hakivat oleskelulupaa samanaikaisesti”, Muthoni kertoo kesäkuun puolivälissä haetuista työperusteisista oleskeluluvista.
Syy hakemusten jumiutumiselle ei ole selvinnyt. Työntekijät maksavat itse lentolippunsa, joten lentolippujen muutokset ovat suuri kulu matalasti palkatulle sairaanhoitajalle.
Matkaan päässeet ovat kuitenkin onnellisia mahdollisuudestaan.
“Minulla ei ole vielä tarkkoja suunnitelmia Suomen suhteen. Minun on ensin päästävä sinne. Toivottavasti voin joskus tuoda perheen luokseni”, Caroline Mathenge sanoo toiveikkaana ennen lähtöä.
