Lindströmin kriisistrategia on pysynyt samana kaikissa pörssiromahduksissa.
Kim Lindström ei esittelyjä kaipaa Suomen sijoitusympyröissä. 74-vuotias ekonomisti on ollut aktiivinen osakesijoittaja yhtäjaksoisesti peräti 53 vuotta, seuraten ja pitäen kirjaa pörssitapahtumista koko tämän ajan. Hänen arkistoistansa löytyykin kenties Suomen laajin ja pitkäaikaisin tilasto erilaisista pörssi- ja yritysnumeroista. Lindström on kertonut vuosikymmeniä arvokkaita näkemyksiään tuhansien katsausten, kommenttien, artikkeleiden ja kolumnien välityksellä, sekä kirjoittanut neljä sijoitusaiheista kirjaa.
Osakemarkkinat ovat muuttuneet perusteellisesti vuodesta 1968, kun Lindström aloitti sijoittamisen.
”1960-luvun sijoittaja olisi aivan eksyksissä tämän päivän pörssimaailmassa”, Lindström kuvailee.
60-luvulla säästöjen kartuttaminen oli yllättävänkin helppoa, ja pankeilla oli tähän aikaan yksi aivan verraton tuote: verovapaat indeksitalletukset.
”Viimeinen vuoden talletukseni tuotti 12 prosenttia verottomasti – siis yhdeksän prosenttia täysimääräistä indeksihyvitystä ja kolme prosenttia korkoa, joka samalla oli reaalituottoa.”
Kaikki hyvä loppuu valitettavasti aikanaan, indeksitalletuksista luovuttiin ennen 70-lukua. Samalla Lindström oli valmis siirtymään osakemarkkinoille. Hän on ollut siitä lähtien pitkäjänteinen arvosijoittaja ja tänä päivänä taloudellisesti riippumaton. Salkkuja perhepiirissä on noin 20, joita Lindström hoitaa poikansa Tomin kanssa.
Ihmeissään suurten salkunhoitajien myyntipaniikista
Kaikilla pitkän linjan sijoittajilla on takanaan valoisia, että synkkiä päiviä. Lindströmkin on ollut mukana monessa pörssiromahduksessa.
”Tälle toiminnallehan on ominaista, ettei koskaan voi tietää, millainen seuraava päivä on. Päivän sisälläkin pörssitunnelma voi vaipua maanisesta euforiasta syvään masennukseen tai päinvastoin”, Lindström kuvailee.
Lindströmin kriisistrategia on ollut sama öljykriisissä, 90-luvun lamassa, it-kuplan puhkeamisessa, finanssikriisissä sekä nyt koronapandemian aikana. Pää pitää pysyä kylmänä, oli kyyti kuinka kovaa tahansa. Panikoiminen on varma keino epäonnistua markkinoilla. Lindström nostaa esiin todella suurten salkunhoitajien käytöksen suurimman koronalaskun aikana viime vuonna, joka hämmästytti.
”Salkkujen hoitajat tempoutuivat mukaan silmittömään myyntipaniikkiin ja möivät pilkkahinnalla hyviä osakkeita, ihan käsittämätöntä.”
Lindströmin kylmähermoisuutta sijoittajana kuvaa se, että hän on tehnyt suurimman osan parhaista sijoituksistaan pörssiromahdusten yhteydessä. Markkinatilanteen jama selviää hänelle tarkastellen erityisesti koko pörssin price-to-book-lukua, joka on vaihdellut 2000-luvulla yhdestä kolmeen. Luku kertoo pörssissä maksetun keskimääräisen osakkeen hinnan, verrattuna yhtiön taseessa olevaan pääomaan. Luku on tällä hetkellä 2,5, kun esimerkiksi 90-luvun syvän laman aikana se oli 0,5.
Tämän hetken markkinatilanteessa onkin vaikea löytää hyviä ostokohteita pörssistä, kun viime maaliskuussa Lindström teki peräti 170 ostomääräystä. Ja ostoja olisi pitänyt tehdä silloin enemmänkin.
”Kuvittelin että pörssilama olisi ollut pitkäkestoisempi, kun kurssit lähti nousuun, keskeytin ostot siinä uskossa, että kyllä tässä ehtii. Olisi pitänyt vaan jatkaa ostoja. Ihan kaikkia sijoituksia en ehtinyt siis tehdä, monella samanlainen kokemus.”
Suurimmat omistukset ovat kotimaisissa yhtiöissä
Sijoittaminen on Lindströmille rakas harrastus, joka pakottaa seuraamaan tiiviimmin maailmanpolitiikkaa ja taloutta. Samalla se tarjoaa älyllisen haasteen, jonka avulla voi testata onko sijoituspäätös hyvä vai ei. Hyvä numeropää on ollut luotettava kumppani kaikkien näiden vuosien aikana.
”On laaja skaala osakkeita, joita seuraan erityisen tarkasti ja minulla on myös tarkka käsitys siitä, mitä haluan niistä maksaa. Jos hinta on sopiva, olen valmis sijoittamaan. Toki käsitys hinnasta muuttuu jatkuvasti.”
Lindström kertoo toteuttavansa niin sanottua average down -periaatetta, jossa osakkeenomistaja ostaa lisää osakkeita aiemmin aloitetusta sijoituksesta sen jälkeen, kun hinta on laskenut edelleen. Toisen oston tulos on keskimääräisen hinnan lasku, jolla sijoittaja osti osakkeen. Myynti on peilikuva tästä eli myydään nousevin kurssein, mikä taas nostaa keskimääräistä myyntihintaa.
”Ei voi koskaan tietää kuinka alas markkinoilla toimivat panikoijat ajavat kursseja alas tai kuinka korkealle kurssi nousee ostajien innostuessa.”
Lindström sijoittaa pääosin kotimaisiin yrityksiin, jotka jakavat osinkoja. Tällä hetkellä suurimmat omistukset salkuissa ovat KONE, Orion, Nordea, Nokian Renkaat, Metso Outotec ja Adapteo.
”Omalta osaltani voin sanoa, että jos meidän salkussamme on yhtiö, joka ei jaa osinkoja, niin se ei siellä kauan ole. Uskomme myös kotimarkkinaetuun, jolla on rahallista arvoa.”
Lindström painottaa monen asiantuntijan tavoin korkoa korolle -ilmiön vaikutusta, joka on uskomattoman tehokas varallisuuden kartoittaja.
Kun Lindström aloitti pankkiekonomistina armeijan jälkeen vuonna 1971, hänelle maksettiin kuukausipalkkaa 2.100 markkaa eli 353 euroa. Pieni ajatusleikki: jos Lindström olisi vuonna 1971 ostanut 353 eurolla 16 koneen osaketta silloisella pörssikurssilla, hän laskee, että ne olisivat kasvaneet 50 vuodessa yli 3 miljoonan euron arvoiseksi ilman lisäsijoitusta. Lindströmillä olisi nyt noin 46 000 osaketta, kun alkuperäisen sijoituksen arvo olisi kasvanut vajaa 21 prosenttia vuodessa. Tällöin on otettu huomioon, että osingoilla olisi joka vuosi ostettu lisää koneen osakkeita sekä huomioitu vuosien varrella tapahtuneet diffuusiojakautumiset, rahastoannit sekä splitit, jossa yksi osake on vaihdettu kahdeksi tai kolmeksi.
”Aloita mahdollisimman nuorena, luomalla järkevästi hajautettu salkku.”
Lähde: Puoli vuosisataa pörssin sisäpiirissä, Kim Lindström, Talentum 2013.
Lue myös: Säästäminen ja sijoittaminen kannattaa aloittaa nyt – älä pelkää epävarmoja markkinoita.
Hurjaa, että 2100 markkaa vuonna 1971 on talousjuttuja tekevän toimittajan mielestä yhtä kuin 353 euroa. Elinkustannusindeksi ja inflaatio huomioiden oikeampi summa olisi hieman vajaat 3000 euroa.