Osinko-osakkeisiin sijoittaminen voi olla monessakin mielessä järkevä tapa valita osakkeiden valtavasta valikoimasta sijoituskohteita.
Rahoitusteorian Modigliani-Miller -teoria väittää, ettei sijoittajan kannalta ole mitään merkitystä sillä, jakaako yritys osinkoja vai ei. Osingonmaksupolitiikalla ei teorian mukaan ole vaikutusta sijoittajan saamaan kokonaistuottoon. Maksetut osingot vähentävät yrityksen nettovarallisuutta ja alentavat siten sen arvoa.
Modigliani-Miller -teoria perustuu kuitenkin moniin yleistyksiin, jotka saattavat tehdä siitä arkielämällä vieraan lähestymistavan. Tosiasia on, että monet sijoittajat eivät MM-teoriaan usko, vaan etsivät hyviä osinkoja maksavia yhtiöitä – tai ainakin kasvavia osinkoja maksavia yhtiöitä.
On useita hyvin perusteltuja syitä sijoittaa osinkoyhtiöihin. Esimerkiksi laskevilla osakemarkkinoilla osingot tarjoavat sijoitusmahdollisuuksia. Laskeva pörssikurssi nostaa osinkotuottoa.
Toisin kuin yrityksen tuotot, osinkoja ei voida manipuloida tai vääristellä. Lisäksi osingot antavat jatkuvan tuoton. Sijoittajan ei tarvitse odottaa vuosia, jotta yrityksen uusi strategia heijastuu pörssikurssiin. Osingot takaavat sijoittajalle, että strategia toimii.
Näitä ja lukuisia muita syitä sijoittaa osinkoyhtiöihin listaa amerikkalainen Gurufocus-verkkolehti, joka luettelee peräti 11 syytä suosia osinkoyhtiöitä.
Osinkoyhtiöihin saattaa kuitenkin liittyä virheellisiä käsityksiä. Investopedia-sivusto listasi näistä kolme yleisintä.
Korkea osinkotuotto on positiivinen asia
Sijoittamisessa ei koskaan pidä luottaa liikaa yhteen tunnuslukuun. Korkeita osinkoja havittelevalle sijoittajalle saattaa olla houkutus tarttua korkeaa osinkotuottoa tarjoaviin osakkeisiin.
Osingon maksu tarkoittaa käytännössä sitä, että yhtiö maksaa kertyneistä voittovaroistaan ja kassastaan rahaa ulos sijoittajille. Kaikki osinkoina maksetut rahat ovat pois yrityksen kasvuinvestoinneista. Jos yrityksen osingonjakosuhde (eli se osa joka tuloksesta jaetaan osinkoina) on korkea, voi se olla merkki yrityksen kasvumahdollisuuksien puuttumisesta.
Tästä syystä osinkosijoittajan kannattaa osinkotuoton lisäksi aina tarkistaa myös osingonjakosuhde.
Yhtiö jolla on korkea osinkotuotto ja alhainen osingonjakosuhde kannattaa laittaa lähempään tarkasteluun.
Pankkijätti Credit Suisse osoitti tutkimuksessaan, että vuosina 1990 – 2008 korkean osinkotuoton ja alhaisen osingonjakosuhteen yritykset löivät tuotoissa kaikki muut osinkotuoton ja osingonjakosuhteen yhdistelmät. Lisäksi niiden tuotto oli yli kaksinkertainen S&P 500 -indeksin kokonaistuottoon verrattuna.
Osinkoyhtiöt ovat aina tylsiä sijoituskohteita
Kyllä, osinkoyhtiöt voivat olla tylsiä, jos sijoittaja etsii vain korkean osinkotuoton osakkeita. Näitä löytyy yleensä hitaasti kasvavilta toimialoilta kuten energiasektorilta.
Jos sijoittaja kiinnittää huomiota kuitenkin osinkotuoton lisäksi osinkojen kasvuun, muuttuu tilanne toiseksi.
Osinkosijoittaja voi siis etsiä yhtiötä, jotka ovat nyt heikkoja osingonmaksajia, mutta joilla on potentiaalia kasvattaa osinkojaan. Jos tällaiset yhtiöt onnistuvat kasvattamaan osinkoja, saa sijoittaja kasvavan osinkotuoton lisäksi todennäköisesti myös osakkeen arvonnousun kautta syntyvää hyötyä. Eikä silloin siis puhuta enää tylsistä vakaan toimialan ja markkina-aseman yhtiöistä.
Potentiaalisten osinkojen kasvattajien löytäminen ei ole tietenkään helppoa. Investopedia neuvoo kiinnittämään huomiota tiettyihin mittareihin.
Alhainen velkaantumisaste voi olla hyvä merkki. Sen sijaan jos yhtiö joutuu maksamaan osinkoja uudella velalla, se ei tietenkään kieli osinkojen kasvattamisen mahdollisuudesta. Myös yrityksen orgaaninen kasvu on hyvä merkki. Orgaanisessa kasvussa yritys saa myytyä uusia tuotteita nykyisille asiakkaille tai uusia asiakkaita nykyisille tuotteille. Orgaaninen kasvu on siis kasvua jota ei ole saavutettu yritysjärjestelyillä.
Osinko-osakkeet ovat aina turvallisia
Osinko-osakkeita pidetään kasvuyhtiöitä riskittömämpinä ja turvallisempina sijoituskohteina.
Mitkään osakkeet eivät tietenkään ole turvallisia. Kun markkinoilla syntyy paniikki, kuten esimerkiksi vuoden 2008 finanssikriisissä, ei mikään osakesijoitus ole turvassa turbulenssilta.
Osinkoyhtiöihin saattaa liittyä myös osinkoansa. Kun yhtiön talous ja liiketoiminta alkaa kohdata vaikeuksia, saattaa yritysjohto yrittää pitää osakkeenomistajat tyytyväisinä nostamalla osinkoja. Kohoava osinko saattaa rauhoitella valistumattomia omistajia.
Yrityksen kohtaamat vaikeudet näkyvät osakekurssin laskuna ja tällöin osinkotuotto saattaa nousta houkuttelevan korkealle. Korkea osinkotuotto voi olla sudenkuoppa, johon kokematon sijoittaja tippuu.
Näin kävi finanssikriisin kovimmassa syöverissä. Osakekurssien raju lasku nosti monen yhtiön osinkotuoton korkealle. Kuitenkin alentuneet osakekohtaiset tulokset pakottivat yritykset alentamaan maksettavaa osinkopottia.
Sijoituskirjailija Jukka Oksaharju on sitä mieltä, että kurssilaskuissa osinkosijoittaja voi nukkua yönsä rauhassa, jos sijoittajan omistamien yhtiöiden liiketoiminnan osingonmaksukyky säilyy vakaana, tarjoten ajan kanssa option tason nostoon.
Todellisiksi omistajan varallisuutta kartuttaviksi osinkoyhtiöiksi Oksaharju kelpuuttaa sellaiset yhtiöt, jotka ovat korottaneet osinkoaan vähintään viimeiset viisi vuotta, jotka maksavat tuloksestaan korkeintaan 70 prosenttia ulos jättäen voittovaroja myös liiketoiminnan kasvuun ja jotka hinnoitellaan mielellään alle 20 p/e-luvulla.
Artikkeli on julkaistu SalkunRakentajassa aiemmin heinäkuussa 2017.
