Julkisen talouden kestävyyden turvaaminen edellyttää rakenneuudistusten jatkamista, vaativat valtiovarainministeriön virkamiehet.
Jos talouspolitiikan lähtökohdaksi otetaan julkisen talouden puskureiden ja kestävyyden vahvistaminen, tulisi julkisen talouden olla ylijäämäinen seuraavan hallituskauden aikana, vaatii valtiovarainministeriö. Valtiovarainministeriö on julkaissut tulevan vaalikauden talous- ja hallintopolitiikan lähtökohtia käsittelevän virkamiespuheenvuoron ”Uudistuva, vakaa ja kestävä yhteiskunta”.
Ministeriön virkamiesten mukaan noin puolen prosentin ylijäämän saavuttaminen edellyttäisi julkisen talouden vahvistamista nopeavaikutteisin toimin yhteensä kahdella miljardilla eurolla vuoteen 2023 mennessä.
”Julkista taloutta nopeasti vahvistavat toimet olisivat tärkeitä, jotta julkiseen talouteen ehdittäisiin kerätä puskureita seuraavan taantuman varalle. Lisäksi väestön ikääntyminen kasvattaa automaattisesti vuosittain julkisia menoja, joten ilman nopeavaikutteisia toimia julkinen talous heikkenee”, ministeriö toteaa.
Kahden miljardin euron sopeutustarve
Jotta julkisen talouden kestävyys voidaan turvata myös pidemmällä aikavälillä, olisi VM:n virkamiesten mukaan välttämätöntä jatkaa rakenteellisten uudistusten toteuttamista.
”2020-luvun loppuun mennessä tulisi tavoitella julkisen talouden vahvistamista rakenteellisten uudistusten avulla yhteensä noin 5 mrd. eurolla. Tavoitteeseen voidaan päästä, jos varmistetaan, että maakunta- ja sote-uudistus hillitsee kustannusten kasvua tavoitellusti 3 mrd. eurolla ja päätetään toimista, joiden avulla työllisyysaste voi nousta 75 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä.”
Rahaministeriön virkamiesten mielestä tulevalla vaalikaudella ilmenevien uusien menotarpeiden rahoitus tulisi kattaa menoja uudelleenkohdentamalla. Nämä menoleikkaukset tulisi mahdollisuuksien mukaan kohdentaa siten, että ne eivät heikentäisi talouskasvun edellytyksiä.
”Kun etsitään keinoja julkisen talouden vahvistamiseksi, on verotusta mahdollista kiristää vain hyvin rajallisesti, jotta ei heikennettäisi talouskasvua ja työllisyyttä. Mahdollisia veronkiristyksiä harkittaessa tulisi ottaa huomioon kansainvälinen verokilpailu sekä verotuksen vaikutukset työnteon ja yritystoiminnan kannustavuuteen.”
Ministeriön mielestä vähiten haitallista olisi kohdistaa veronkorotukset kuluttamisen ja kiinteistöjen verotukseen. Verotuloja voidaan virkamiesten mielestä myös lisätä karsimalla tehottomia verotukia.
Kestävyysvajeen vuoksi verotusta ei tulisi kuitenkaan nettomääräisesti keventää.
Verotuksen painopistettä muutettava
Virkamiehet ottavat esityksessään kantaa myös työmarkkinoihin. VM:n näkemyksen mukaan työnteon kannustimissa ja työn tarjonnan ja kysynnän yhteensopivuudessa on edelleen parannettava.
”Työllisyyttä voidaan kohentaa uudistamalla sosiaaliturvan, verotuksen ja palvelujärjestelmän muodostamaa kokonaisuutta, joka vaikuttaa mm. työnteon kannustimiin. Tämä ja kaikki muut työllisyyttä tukevat toimet tulisi tehdä julkisen talouden kannalta kestävällä tavalla. Lisäksi tulisi tarkastella, miten työvoimapolitiikan nykyiset resurssit voitaisiin kohdistaa entistä vaikuttavammin”, virkamiehet toteavat.
Verorakennetta voitaisiin virkamiesten mukaan muuttaa paremmin talouskasvua ja työllisyyttä tukevaan suuntaan siirtämällä verotuksen painopistettä työn verotuksesta kulutuksen verotukseen.
”Kulutusverojen painotuksen kasvattaminen voidaan tehdä esimerkiksi korottamalla alennettuja arvonlisäverokantoja. Työn verotuksessa kireän marginaaliverotuksen lieventäminen kannustaisi osaamisen hankkimiseen ja purkaisi kannustimia muuntaa ansiotuloja pääomatuloiksi.”
Myös yritysverotuksen kansainvälisestä kilpailukyvystä on virkamiesten mukaan huolehdittava ja veropohja turvattava. Lisäksi osinkoverotusta olisi uudistettava siihen liittyvien ongelmien korjaamiseksi.
Suomessa käytettiin 2016 tilaston mukaan 195 000 barrelia öljyä päivässä eli 70€ barrelihinnalla Suomesta valui ulkomaille joka p ä i v ä Venäjälle/Saudi-Arabiaan/Irakiin 14 miljoonaa euroa.
Suomelahdelta löytyy rutkasti käyttämätöntä merituulivoimaa ( = ei maisemahaittaa) ja kun katsoo kehälle/länsiväylälle, suurin osa suomalaisista ajaa yksin autoissaan samoihin paikkoihin puhumattakaan pitkän matkan ajoista kahden isomman kaupungin välillä.