Sijoittajan riskit ja niiden hallinnan ABC

sijoittaminen, osakkeet, rahastot, osakesijoittaminen, rahastosijoittaminen, säästäminen, talous, etf, talouspolitiikka, markkina-analyysit, markkinat, makrotalous, salkunrakentaja, sijoittaminen, osakkeet, rahastot, osakesijoittaminen, rahastosijoittaminen, säästäminen, talous, etf, talouspolitiikka, markkina-analyysit, markkinat, makrotalous, salkunrakentaja,

Sijoittajan uhkana on ja tulee olemaan riskien tunnistaminen ja niiden hallinta käytännön sijoitustoiminnassa.

Tiedon puute ja vajavaisella informaatiolla tehdyt päätökset lisäävät riskiä entisestään. Väärä sijoituskohde huonossa markkinatilanteessa johtaa helposti yllättäviin tappioihin riskien realisoituessa.

Talousteorian mukaan tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä eli suuri tuotto-odotus merkitsee isoa riskiä ja päinvastoin. Niinpä sijoitusten hajauttaminen on lähes ainoa keino vähentää riskiä, mutta samalla se syö tuottoja. Riski ja mahdollisesti realisoituva tappio ovat seurauksia joistain tekijöistä, joiden tunnistaminen ei aina ole helppoa, mutta on tarpeellista, jos mieli onnistua sijoittamisessa. Menestyvä sijoittaja tunnistaa sen, mistä tuotot syntyvät nyt ja tulevaisuudessa sekä arvioi jatkuvasti negatiivisten tuottojen todennäköisyyttä.

Rahastosijoitusten riskiluokitus esimerkkinä

Arvopaperisijoittaja valitsee sijoituskohteiden tuottotavoitteet ja riskit yhteen sovittaen. Päävaihtoehdot ovat osake- ja rahastosijoittaminen sekä erilaiset korkotuotteet. Rahastosijoittamista pidetään pieniriskisempänä kuin suoraa osakesijoittamista, koska rahastossa toteutuu hajauttaminen useampiin sijoituskohteisiin.

Kansainvälisen käytännön mukaan rahastot jaetaan seitsemään riski/tuottopotentiaali-luokkaan.

  • Pieniriskiset ovat numeroiltaan 1 – 3. Näillä tuotteilla on tyypillisesti pieninet tuotot.
  • Suurempiriskiset sijoitustuotteet ovat numeroiltaan 4 – 7. Näiden tuotot ovat periaatteessa edellisiä suurempia.

Erään riskiluokan 6 rahaston avaintietoesitteessä on maininta, että ” rahaston arvon kehitykseen liittyy suuri riski”. Vastaava ilmoitus on hyvin tyypillistä lähes kaikille osakerahastoille.

Lyhyen koron rahastoilla riskit ovat pienempiä ja riskiluokat vaihtelevat 1 – 3. Yhdistelmärahastojen riskiluokat ovat yleensä 3 – 5 ja osakerahastoilla yleensä 5 – 7. Nämä ovat tyypillisiä esimerkkejä rahastosijoitusten riskitasoista.

Riskiluokkien sanallisina ilmaisuina käytetään kolmea kategoriaa: matala riski, kohtalainen riski ja korkea riski.

Lainapapereiden riskiluokitus

Korkosijoituksia on mahdollista tehdä yksittäisiin lainoihin, esimerkiksi yrityslainoihin ja valtion lainapapereihin. Näissä on korkorahastoja suurempi riski, koska korkorahastoissa yleensä on useita erityyppisiä lainoja samassa paketissa.

Yksittäisten lainojen riskimittarina käytetään luottoluokitusta. Siitä vastaavat kansainväliset luottoluokittajat. Näistä tunnetuimmat ovat amerikkalaiset Standard & Poors ja Moodys. Luottoluokitukset jaetaan karkeasti neljään tasoon A, B, C ja ei luokitusta. Pienimmät riskit ovat A-luokassa.

Kansanomainen nimitys C-luokan lainoille on ”roskalainat”.

Luokitusta vailla olevat yrityslainat ovat maksuvalmiudeltaan ja kannattavuudeltaan huonojen yritysten lainoja, joissa on korkea riski. Näissä lainoissa kuponkikorot saattavat olla melko suuret, jopa 2-numeroisia vuotuisia prosenttituottoja ääritapauksina. Vastaavasti vaarana on koko pääoman menettäminen lainakohteen maksukyvyttömyyden yllättäessä.

Volatiliteetti riskimittarina

Sijoitusten riskien mittaus perustuu tuottotason vaihtelun mittaamiseen. Kyseessä on sijoituksen arvon tilastollisen vaihtelun vertaamisesta matemaattiseen eli ns. Gaussin keskihajontaan. Siitä käytetään nimitystä volatiliteetti, lyhennettynä vola.

Volatiliteetti ilmoitetaan prosentteina ja se tarkoittaa sijoituksen hinnan vaihtelua keskiarvon molemmin puolin. Mitä korkeampi lukuarvo on, sitä suuremmasta hintavaihtelusta ja riskistä on kyse. Hintavaihtelun mittausajan pituutena käytetään yleensä kuukautta, kuutta kuukautta, vuotta ja kolmea vuotta. Mitä pitemmästä ajasta on kyse, sitä vähemmän volatiliteetti kertoo nykyhetkestä.

Tyypillisesti sijoitusten vuoden mittaisen ajan volatiliteetit eli markkinariskit vaihtelevat eri tuotteilla suuruusluokaltaan seuraavasti:

1. Lyhyen koron rahastotVola 1-10%
2. Pitkän koron rahastotVola 4-25%
3. OsakerahastotVola 10-50%
4. OsakkeetVola 15-200%
5. Johdannaiset ja viputuotteetVola 100-2000%

Tuotto-riski-suhteen mittaaminen

Eräs kehittynyt tapa seurata sijoitusten menestystä on tuotto-riskisuhteen mittaaminen. Se voidaan tehdä yhtä hyvin yksittäisten sijoitusten tai koko sijoitussalkun osalta. Tähän kehitetty mittari on Sharpen luku, joka on sidottu tiettyyn aikaan kuten tuotot ja volatiliteetti. Sharpen luku lasketaan seuraavasti:

(sijoituksen tuotto (%) – riskitön markkinakorko (%)) / sijoituksen volatiliteetti (%).

Markkinakorkona laskelmissa voidaan käyttää 12 kuukauden euriboria tai 12 kuukauden korkeinta talletuskorkoa. Edellinen on suuruusluokkaa 0,2 % ja jälkimmäinen 1 %. Suosittelemme laskelmissa käytettäväksi nykyistä noin 1 prosentti riskitöntä markkinakorkoa, jolloin ollaan turvallisemmalla puolella.

Valmiiksi laskettuja Sharpen lukuja löytyy yleensä osakkeiden/yritysten ja rahastojen esitteistä, mutta usein varsin pitkälle ajalle laskettuna. Heikomman ”ennustavuuden” vuoksi yli vuoden Sharpen luvut ovat hyvin epävarmoja ja niihin on syytä suhtautua suurella varauksella.

Riskien hallinnan käytäntöjen ABC

Riskit saattavat realisoitua negatiivisesti suurimpina osakkeisiin tai yrityslainoihin sijoitettaessa. Riskien huolellinen selvittäminen vaatii yritysten tulosanalyysien ja tulevaisuuskartoitusten tekemistä. Lainojen kohdalla luottoluokitusyhtiöiden antamat tiedot ovat yleensä melko luotettavia, mutta nekään eivät ole aukottomia

Sijoitussalkkuja seurataan tavallisesti Sharpen luvulla, jonka saa päivittäin pankin säilytyksessä olevasta sijoitussalkusta. Sharpen luvun lisäksi sijoittajan pitää seurata salkun markkinariskiä eli volatiliteettia ja verrata sitä johonkin tunnettuun indeksiin, kuten Helsingin pörssin yleisindeksiin. Tällöin saa hyvän tuntuman oman toiminnan tuotto-riskitasosta.

Riskien hallinnan keskeisin keino on yksittäisten sijoitusten painoarvon kurissa pitäminen. Se tarkoittaa sijoituskohteen volatiliteetin ja prosenttiosuuden tuloa.

Käytännöllinen ohje varovaiselle sijoittajalle on, että yksittäisen sijoituskohteen osuus ei saisi ylittää 15 prosenttia salkun arvosta. Korkeampaa riskiä kestävälle yläraja on noin 25 prosenttia.

Toinen tapa rajoittaa riskiä on asettaa euromääräiset maksimirajat yhdelle sijoitukselle. Esimerkiksi 100 000 euron salkussa suurin sijoitus on 10 000 euroa ja, että se on tehtävä neljässä osassa 2 500 euroa kerralla muutaman kuukauden välein. Tällöin yksittäistä riskiä on rajoitettu ja ajallinen hajautus syntyy jo ostovaiheessa.

Tapio Haavisto on Suomen Sijoittajaopastus Oy:n toimitusjohtaja ja kokenut sijoittaja. Yritys on neuvonut ja kouluttanut yksityissijoittajia noin 12 vuotta. Haavisto on suorittanut kaksi sijoitusalan ammattitutkintoa eli sijoituspalvelututkinnon sekä sijoitusneuvojan erikoistutkinnon.

Tilaa uutiskirjeemme

Kolmesti viikossa lähetettävä uutiskirje sisältää SalkunRakentaja-sivustolla julkaistut uusimmat artikkelit.
Lisää kommentti Lisää kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Edellinen artikkeli
sijoittaminen, osakkeet, rahastot, osakesijoittaminen, rahastosijoittaminen, säästäminen, talous, etf, talouspolitiikka, markkina-analyysit, markkinat, makrotalous, salkunrakentaja,

Asuntovelallisten alueelliset erot kasvussa

Seuraava artikkeli
sijoittaminen, osakkeet, rahastot, osakesijoittaminen, rahastosijoittaminen, säästäminen, talous, etf, talouspolitiikka, markkina-analyysit, markkinat, makrotalous, salkunrakentaja,

Kreikan kriisi: kansanäänestykseen liian myöhään – pankkijärjestelmä vaarassa lamautua